Le développement des requêtes en langue étrangère : Comparaison entre le français L2, le finnois L1 et le français L1

This study examines requests in the L2 French of L1 speakers of Finnish and compares them to requests in L1 French and L1 Finnish. The main goal is to describe the development of request formulation from the beginner to advanced level of L2 French focusing especially on a) the developmental patterns, b) any influence of L1 Finnish on L2 French, and c) comparisons with the outcomes of previous studies. The data include requests elicited via an oral Discourse Completion Test (DCT) and retrospective interviews. The informants (n=90) form five groups: beginner, intermediate, and advanced speakers of L2 French, and speakers of L1 French and L1 Finnish. The analyzed elements include request openers, strategy type (direct and indirect strategies), internal and external modifiers, request perspective, and forms of address. These aspects were analyzed using descriptive statistics and qualitative approaches. The retrospective interviews, providing metapragmatic information on the request formulations, were analyzed using content analysis. The results show different developmental patterns in request formulation. While some aspects follow a linear or a non-linear development towards L1 French, others show a linear pattern away from L1-like use. Thus, the development of request formulation in L2 French appears as rather complex. The influence of L1 Finnish was found in various aspects: request openers, external modifiers and some lexical modifiers are prone to L1 influence. In contrast to previous studies which showed an overuse of politeness markers, Finnish speakers of L2 French appear to struggle in acquiring s’il te/vous plaît despite its relative syntactical simplicity and pragmatic efficiency. The study corroborates several previous findings in interlanguage pragmatics. At lower levels of acquisition, Finnish speakers of L2 French use more direct request strategies and fewer internal modifiers, as is common with L2 speakers of other languages as well. In addition, lexical modifiers seem to be acquired before morphosyntactic modifiers. The study also shows that these L2 speakers prefer to be “on the safe side” as regards clarity and politeness: advanced L2 speakers seem to overuse external modifiers, and Finnish speakers of L2 French generally exhibit more frequent use of greetings, nominal forms of address and the more formal V-form vous compared to L1 speakers of French. Methodologically, the study highlights the importance of triangulation; that is, combining production data and metapragmatic information when examining pragmatic competence. As to pedagogical implications, the study highlights the importance of comparing the pragmalinguistics (i.e. different linguistic formulations and their pragmatic effects) between the L1 and the target language in L2 classrooms. In addition, sociopragmatics (i.e. the perception of language-external contextual factors) should not be neglected, as sociopragmatic competence seems to develop slower than pragmalinguistic competence.Tämä tutkimus tarkastelee suomenkielisten ranskanoppijoiden pyyntöjen kehittymistä. Pyynnöillä tarkoitetaan kielellistä toimintaa, jolla puhuja yrittää saada puhekumppaninsa tekemään jotain. Pyyntöjen tilanteeseen sopiva muotoilu on osa pragmaattista kompetenssia eli kielen käyttötaitoa. Aiemmin pyyntöjen kehittymistä vieraassa kielessä on tarkasteltu enimmäkseen englannin ja espanjan kielissä. Tutkimus selvittää, millaisia vaiheita pyyntöjen kehittymisessä on, miten oppijoiden äidinkieli näkyy heidän tekemissään pyynnöissä, sekä miten suomenkieliset ranskanoppijat eroavat aiemmin tutkituista, muista kielitaustoista tulevista eri kielten oppijoista. Tutkimusaineistona on testimenetelmällä kerättyjä suullisia pyyntöjä kahdeksasta erilaisesta kuvitteellisesta pyyntötilanteesta sekä retrospektiivisiä haastatteluja, joissa tutkittavat pohtivat kielellisiä valintojaan. Tutkittavia (n=90) on viidestä ryhmästä: alkeis-, keski- ja edistyneen tason ranskanoppijoita sekä suomen ja ranskan puhujia. Tulosten mukaan pyyntöjen kehittyminen on sidoksissa tutkittuihin piirteisiin: jotkin niistä kehittyvät lineaarisesti kohti äidinkielenomaisia pyyntöjä, kun taas toisten oppiminen etenee mutkittelevammin tai jopa kauemmaksi kohdekielen normeista kielitaidon parantuessa. Moni piirre oppijoiden pyynnöissä vaikuttaa olevan altis suomen vaikutukselle. Esimerkiksi s’il te/vous plaît -kohteliaisuusfraasin vastineen puuttuminen suomen kielestä näkyy oppijoiden pyynnöissä fraasin vähäisenä käyttönä etenkin alkeistasolla. Tämä onkin huomattavin piirre, jossa suomenkieliset ranskanoppijat eroavat muista kielitaustoista tulevista eri kielten oppijoista, sillä aiemmissa tutkimuksissa näiden on todettu käyttävän enemmän kohteliaisuusfraaseja kuin äidinkielisten puhujien. Tulosten perusteella moni vieraan kielen pyyntöjen kehittymisessä yleinen piirre näkyy myös suomenkielisillä ranskanoppijoilla. Kieltenoppijoiden pyynnöt ovat usein esimerkiksi suorempia kuin äidinkielisten puhujien pyynnöt. Toinen yleinen piirre on pyrkimys selkeyteen ja kohteliaisuuteen, mikä tosin johtaa toisinaan siihen, että oppijoiden pyynnöt eroavat äidinkielisten puhujien vastaavista. Esimerkiksi tämän tutkimuksen edistyneet ranskanoppijat pohjustivat ja perustelivat pyyntöään enemmän kuin äidinkieliset ranskanpuhujat. Pyrkimys kohteliaisuuteen näkyi myös siinä, että ranskanoppijat käyttivät vähemmän sinuttelua ja enemmän puhuttelusanoja kuin äidinkieliset ranskanpuhujat. Tulosten tulkinnassa tulee olla varovainen, sillä testiaineiston perusteella ei voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten puhujat tekevät pyyntöjä todellisissa tilanteissa. Tutkimus tarjoaa kuitenkin tärkeää tietoa suomenkielisten ranskanoppijoiden pragmaattisen kompetenssin kehittymisestä sekä siitä, millaisia pyytämisen tapoja pidetään sopivina suomeksi ja ranskaksi. Näitä tietoja voidaan hyödyntää erityisesti kieltenopetuksessa, mutta myös kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämisessä