Yksinäisyys ja elämänkulku : Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä

The research explores loneliness in old age from a sociological life course perspective. Acknowledging that individual experiences are always embedded in not just the present everyday life but also the past life events and the wider social surroundings in which people are linked during their course of life. The research answers to questions such as: what kind of social pathways, life situations and life phases can be found behind loneliness in older age and how does loneliness change during one's life course. Using a qualitative longitudinal approach the research aims to grasp the temporal nature of loneliness and its individual meanings in relation to different transitions, events and social relations during the life course. The research data builds on one to three interviews with ten older persons during a five year period. The interviewees have participated in a ten year cohort study Good Ageing in Lahti Region (GOAL) conducted in southern Finland. The survey data is also used when looking at changes in loneliness. Qualitative longitudinal research has been scarcely used among older people, there for the research offers new methodological findings and implications. In the analysis loneliness is described through lost and unfulfilled social roles and weakening social convoy. The first involves life changes and situations such as widowhood, being without a partner, childlessness and grandchildlessness and retirement, due to which loneliness has been present in the lives of the interviewees. The weakening social convey has meant lack of a good friend, experiences of a foreign and strange culture and friction with children or one's own parents. Due to the weakening social convoy hopes toward social relationships have been unfulfilled and the possibilities of social inclusion have declined. Also trajectories of childhood experiences such as war time or loss of one's own mother were connected to loneliness. Some of them have meant loneliness that has been present nearly for a lifetime but for others these trajectories have had an impact on loneliness only in old age. Both in the interviews and survey data loneliness appears as a life situational or as a lifelong experience. Only for a minority of the research participants loneliness has been present for a long time. For others loneliness has been a new experience encountered in old age, but for most loneliness has fluctuated during the life course. It has been present in different life situations and life phases. Also during the research period there has been changes both ways: loneliness has both decreased and increased. The research reveals the dynamic nature of loneliness and the different ways in which loneliness is rooted in the individual life stories and life courses of older people. Even though the interviewees have reported being lonely often or all the time, it has not meant they had been experiencing continuous loneliness in their everyday life. Meaningful relationships have also been present. Throughout the research loneliness appears as a processual and relational experience which offers more understanding on the reasons behind loneliness and interventions to reduce it. Loneliness is always experienced in relation to something: personal relationships and social bonds, communities or more widely to the surrounding society. Hence loneliness is not only connected to relationships but also to the everyday life infrastructure and social environment through which a person is connected or unconnected to other people. Using a life course perspective the research opens windows to the social worlds of older people and more broadly to loneliness experienced in different live phases and situations during life course. By revealing reasons behind loneliness the research also gives an important input on discussions of loneliness interventions. Key words: loneliness, life course, ageing, older people, social pathways, social convoy, social roles, qualitative longitudinal research, interviewTutkimuksessa tarkastellaan ikääntyvien yksinäisyyttä elämänkulun näkökulmasta. Punaisena lankana kulkee näkemys siitä, ettei ihmisen toimintaa ja ympäröiviä olosuhteita voida ymmärtää rajaamalla tarkastelu vain tiettyyn elämänvaiheeseen: on kiinnitettävä huomio myös aiempiin elämäntapahtumiin, sosiaalisiin suhteisiin ja laajempiin yhteiskunnallisiin tekijöihin elämänkulun ajalta. Tutkimuksessa kysytään, millä tavoin myöhemmällä iällä koettu yksinäisyys kietoutuu elämänkulkuun: millaisia sosiaalisia polkuja ja niiden varrelle linkittyviä elämäntapahtumia tai -vaiheita yksinäisyyden taustalta voidaan paikantaa ja millaisia muutoksia yksinäisyydessä elämänkulun varrella mahdollisesti tapahtuu. Tutkimuskysymyksiin vastataan laadullista seurantatutkimusta hyödyntäen. Laadullisen seurannan avulla pyritään tavoittamaan yksinäisyyden ajallinen luonne ja sille annetut merkitykset suhteessa elämänkulullisiiin siirtymiin, tapahtumiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimusaineisto rakentuu kymmenen yksinäisyyttä kokevan ikääntyvän ympärille. Heidät tutkija on kohdannut viiden vuoden ajanjaksolla yhdestä neljään kertaan. Lisäksi haastateltavat ovat osallistuneet kymmenvuotiseen Ikihyvä Päijät-Häme -kyselytutkimukseen, jonka aineistoja hyödynnetään yksinäisyydessä tapahtuvia muutoksia tarkasteltaessa. Laadullisen seurantatutkimuksen soveltaminen erilaisiin tutkimuskohteisiin on vasta aluillaan, eikä sitä ole aiemmin käytetty ikääntyvien yksinäisyyttä tutkittaessa. Keskeisen osan tutkimusta muodostaa tutkimusprosessin kuvaus ja sen parissa käydyt metodologiset pohdinnat. Tutkimuksessa yksinäisyyttä tarkastellaan menetettyjen ja toteutumattomien sosiaalisten roolien ja rakoilevan sosiaalisen saattueen näkökulmista. Menetetyt ja toteutumattomat sosiaaliset roolit liittyvät leskeytymiseen, kumppanittomuuteen, lapsettomuuteen ja lapsenlapsettomuuteen sekä eläköitymiseen, joihin liittyviä menetyksiä, muutoksia ja toiveita myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalta voidaan paikantaa. Rakoilevaan sosiaaliseen saattueeseen kietoutuvat ruumiin rajallisuus, hyvän ystävän kaipuu, kokemus vieraasta kulttuurista ja erilaiset vanhemmuuteen liittyvät kitkat, joiden myötä sosiaalinen osallisuus ja sen mahdollisuudet ovat kaventuneet ja sosiaalisiin suhteisiin kohdistuvat odotukset ovat jääneet toteutumatta. Myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalla näkyvät myös erilaiset elämäntapahtumien, kuten äidin menettämisen ja lapsuuden sotakokemusten haavat ja heijastumat. Niiden jäljet ovat joko olleet läsnä yksinäisyyden kokemuksena läpi elämän tai nousseet pintaan vasta myöhemmissä elämänvaiheissa. Sekä haastattelu- että kyselyaineistosta on mahdollista löytää sekä pitkäkestoista että elämäntilanteista yksinäisyyttä. Vain harvalle yksinäisyys on ollut vuosien mittainen pysyvä olotila. Osalle haastateltavista yksinäisyys on ollut vasta vanhemmiten kohdattu kokemus, mutta suurimmalla osalla yksinäisyys on elämänkulun aikana aaltoillut. Yksinäisyys on ollut läsnä tietyissä elämäntilanteissa tai -vaiheissa. Myös tutkimusvuosien aikana muutoksia on tapahtunut molempiin suuntiin: yksinäisyys on sekä lisääntynyt että vähentynyt. Tutkimus tuo esiin yksinäisyyden dynaamisen luonteen ja juurtumisen yksilöllisiin elämäntarinoihin. Pelkkää yksinäisyyttä tutkimuksessa mukana olleiden joka päiväinen elämä ei ole ollut. Myös yksinäinen arki on sisältänyt merkityksellisiä ihmissuhteita, päivien kohokohtia ja tulevaisuuden haaveita. Läpi tutkimuksen tulee näkyväksi yksinäisyyden prosessuaalinen ja suhteisiin sidottu luonne, joka tarjoaa tarttumapintoja erityisesti yksinäisyyden syihin. Yksinäisyyttä koetaan aina suhteessa johonkin: läheissuhteisiin, ympäröiviin yhteisöihin tai laajemmin yhteiskuntaan. Yksinomaan ihmissuhteista ei yksinäisyydessä kuitenkaan ole kyse, vaan myös laajemmin arjen infrastruktuurista, osallisuuden mahdollisuuksista ja ehdoista, joilla ihminen kiinnittyy tai jää kiinnittymättä toisiin ihmisiin. Elämänkulkunäkökulmaa hyödyntäen tutkimus avaa ikkunoita ikääntyvien sosiaalisen elämän ja laajemmin eri elämänkulun vaiheissa koetun yksinäisyyden ja sen syiden tarkasteluun. Tärkeän avauksen tutkimus antaa myös yksinäisyyden lievittämisestä käytyyn keskusteluun. Asiasanat: yksinäisyys, elämänkulku, ikääntyminen, vanhuus, sosiaaliset polut, sosiaalinen saattue, sosiaaliset roolit, laadullinen seurantatutkimus, haastattelututkimu