Vaimomatskua vai ei? : Sukupuolidiskurssit ja naisista puhuminen 2000-luvun suomirap-lyriikoissa

Pro gradu-tutkielmani takastelee tapoja, joilla naisista ja naiseudesta puhutaan miesten kirjoittamassa ja esittämässä suomenkielisessä rap-musiikissa. Rap-musiikki eli rytminen puhelaulu on maskuliinisena pidetyn hiphop-kulttuurin osa. Tutkielmani selvittää, minkälaisia naisiin kohdistuvia sukupuolidiskursseja ja sitä kautta asenteita ja arvoja miespuolisten suomirap-artistien lyriikat välittävät ja näkyykö hiphop-kulttuurin maskuliinisena pidetty perinne nykypäivän suomenkielisten rap-sanoitusten naiskuvastossa. Lähestyn tutkimusaihettani yhdysvaltalaisten kielitieteilijöiden George Lakoffin ja Mark Johnsonin kehittelemän kognitiiviseen metaforateorian kautta. Kognitiivisessa metaforateoriassa metafora ymmärretään koko ihmisen ajattelun läpäisevänä mielen ja kielen välineenä. Metafora on siis enemmän kuin vain harkittu, kielellinen vertauskuva – se on aivoissamme tapahtuva ympäröivän maailman jäsentämisen prosessi. Kielikuvat, joita rap-artistit valitsevat puhuessaan naisista, kertovat heidän tavastaan suhtautua naisiin. Metaforilla on Lakoffin ja Johnsonin mukaan myös kyky laajentaa käsitystämme maailmasta ja luoda asioille uusia merkityksiä, joten rap-lyriikoiden metaforat voivat osaltaan muokata kulttuurissa vallitsevia sukupuolidiskursseja eli sukupuoleen liittyviä tarkoituksia ja arvoja välittäviä väitteiden systeemejä. Erilaisia metaforia ja sitä kautta erilaisia sukupuolidiskursseja valitsemalla rap-artistit voivat joko vahvistaa ja toisintaa kulttuurissa vallitsevia tarkoituksia ja arvoja tai haastaa vallalla olevia näkemyksiä ja luoda uusia. Pohjaan näkemykseni sukupuolesta yhdysvaltalaisen filosofin ja feminismin teoreetikon Judith Butlerin teoriaan sukupuolesta representaationa. Butlerin vuonna 1990 ilmestyneen klassikkoteoksen Hankala sukupuoli pääväite on, ettei sukupuoli ole pelkkä biologinen tosiasia, vaan se suoritetaan tai esitetään (engl. perform) toistamalla kulttuurissa vallitsevia sääntöjärjestelmiä. Rap-lyriikat ovat osa tällaisten sääntöjärjestelmien synnyttämis- ja ylläpitoprosessia. Käsitän analysoimani suomirap-lyriikat systeemis-funktionaalisen kielitieteen mukaisesti tekstilajiksi, jossa tilannekonteksti määrittää aina tekstin sisällön eli sen, mistä tekstissä on kysymys. Tässä tutkielmassa rap-lyriikoita tarkastellaan siis osana hiphop-kulttuurissa vallitsevia kulttuurin sisäisiä sääntöjä ja koodistoja, joita voidaan kutsua esimerkiksi tekstin genreksi tai rekisteriksi. Aineistoni käsittää yhteensä yksitoista vuonna 2007–2015 julkaistua suomenkielistä hiphop-albumia joukolta Suomen tämän hetken suosituimpia hiphop-artisteja: Cheekiltä, Elastiselta, Fintelligensiltä, Ruudolfilta ja JVG:ltä. Olen valikoinut albumeilta lähempään tarkasteluun muutamia kappaleita, joiden aiheena tai teemana on nainen, naiseus tai suhde naiseen. Olen etsinyt lyriikoista naiseuden metaforia ja tulkinnut niitä suhteessa kappaleen muuhun sisältöön. Tutkielmassani erotan viisi useimmin rap-lyriikoissa toistuvaa sukupuolidiskurssia, jotka ovat 1) naiseen suhtautuminen halveksien, 2) naiseen suhtautuminen ihaillen, 3) naisen pitäminen outona tai vieraana, 4) naisen näkeminen kodin ja pysyvyyden symbolina sekä 5) naisesta puhuminen matkakumppanina. Tutkielmani osoittaa, että naisia halveksuva sukupuolidiskurssi liittyy rap-lyriikoissa useimmiten joko naisen seksuaalisuuteen tai tämän vilpillisiin tai epärehellisiin tarkoitusperiin suhteessa mieheen. Naista ihailevan sukupuolidiskurssin puolestaan aktivoi useimmiten naisen ainutlaatuisuus ja erityisyys tai naiseen kohdistuva voimakas rakastumisen tai ihastumisen tunne. Diskurssin, jossa naista pidetään outona tai vieraana, aktivoivat aineistoni perusteella useimmiten parisuhteen sisäiset erimielisyydet. Diskurssi, jossa nainen nähdään kodin ja pysyvyyden symbolina, voidaan esittää joko positiivisessa tai negatiivisessa valossa: pysyvyys voi olla rauhoittavaa tai tukahduttavaa. Löytämistäni sukupuolidiskursseista tasa-arvoisin on naisista puhuminen matkakumppanina. Kaiken kaikkiaan tutkielmani osoittaa, että suomirap-lyriikoiden sukupuolidiskurssit korostavat miesten ja naisten välistä sukupuolieroa, alleviivaavat biologisen sukupuolen merkitystä ja asettavat miehet ja naiset kulttuurisesti erilaisiin asemiin