Ovatko nilkkamurtuman leikkaushoidon jälkeiset kontrollikäynnit tarpeen?

Työikäisessä väestössä nilkkamurtuma on tavallisin leikkaushoitoa vaativa murtumatyyppi. Leikkaushoidon jälkeisessä potilasseurannassa on alueellisia eroja ja näiden vaikutuksesta potilaan ennusteeseen on vähän näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitimme yli tuhannen (n=1115) Töölön sairaalassa leikatun nilkkamurtumapotilaan kahden viikon kontrollissa tehdyt hoitolinjan muutokset. Sovitusti kontrolliin tulleista 93% (n=788) ei tehty muutosta hoitosuunnitelmaan. Pelkkä antibiootti aloitettiin 6% (n=47) ja 0,7% (n=6) tehtiin uusintaleikkaus syvän infektion takia. Yhdellä potilaalla (0,1%) oli isoloitu murtuman asennon pettäminen ja kahdella (0,2%) todettiin laskimotukos. Ongelmien takia omatoimisesti hoitoon hakeutuneita oli yhteensä 37, joista 84% tehtiin hoitosuunnitelmaan muutos. Potilaista 62% (n=23) aloitettiin pelkkä antibiootti ja 22% (n=8) tehtiin uusintaleikkaus. Uusintaleikkauksen syynä oli kahdella potilaalla murtuman asennon pettäminen ja kuudella potilaalla syvä infektio. Tutkimuksen perusteella rutiininomaisista kahden viikon röntgenkuvista ja lääkärin kontrollikäynnistä voidaan luopua, koska ne johtavat harvoin kliiniseen hoitolinjan muutokseen. Lisäksi potilaat tunnistavat vakavat oireet ja osaavat hakeutua sairaalaan. Kontrolleista luovuttaessa on kiinnitettävä huomiota kipsin vaihtavan hoitohenkilökunnan ja potilaan ohjeistukseen