The impact of political representation on intergovernmental transfers : evidence from the Russian Federation

This master's thesis studies intergovernmental transfers from central to regional level in the Russian Federation. Although the reasoning federal grants is based redistribution and equity issues, there is a considerable amount of empirical evidence from different countries that transfers are often in part politically motivated. This thesis attempts to estimate the causal effect of the Russian regions’ political representation in the State Duma on the distribution of intergovernmental transfers. Questions of interest are whether malapportionment, parties’ and legislators’ electoral incentives, home town bias, or party affiliation affect the pattern of transfers. The theoretical background of this study consists of models about electoral competition and legislative bargaining. According to the models of electoral competition, parties target spending to either support or swing voters in order to maximize their votes and win elections. The model of legislative bargaining predicts that unequal representation can lead to unequal influence in the legislature and therefore to unequal distribution of public spending. The thesis uses panel data from the Russian regions that covers the years 2008-2013. To control for heterogeneity between the regions, the thesis employs fixed effects regression model. The robustness of the results is also tested using a generalized method of moments estimation. The results show that regions that produce large pro-incumbent vote shares are rewarded with additional transfers. This supports the Cox-McCubbins model’s prediction that parties allocate spending to their core districts. In addition, the results suggest that more representation per capita is associated with higher per capita transfers. The impact of legislators incentives and party affiliation on transfers is ambiguous.Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee valtion aluetasolle maksamia tukia Venäjän Federaatiossa. Vaikka valtion tukien perustelut pohjautuvat tulojen uudelleenjakoon ja oikeudenmukaisuuteen, on olemassa huomattavasti empiiristä näyttöä eri maista, joka osoittaa, että poliittisilla tekijöillä on usein vaikutusta tukiin. Tämä tutkielma pyrkii estimoimaan mikä on Venäjän hallinnollisten alueiden poliittisen edustuksen kausaalinen vaikutus aluetukien jakautumiseen. Kiinnostuksen kohteena ovat kysymykset siitä, missä määrin alueiden epätasainen edustus, puolueiden ja edustajien halu voittaa vaalit, kotialueen suosiminen, ja edustajien puoluekytkökset vaikuttavat tukien jakautumiseen. Tutkielman teoreettinen perusta pohjautuu malleihin, jotka käsittelevät vaalikilpailua sekä lainsäädännöllistä neuvottelua. Vaalikilpailua koskevien mallien mukaan puolueet suuntaavat julkista kulutusta joko kannattajilleen tai marginaaliäänestäjille maksimoidakseen äänimääränsä ja voittaakseen vaalit. Lainsäädännöllistä neuvottelua koskeva malli taas ennustaa että epätasainen edustus voi johtaa epätasaisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja siten epätasaiseen julkiseen kulutukseen. Tutkielma hyödyntää paneeliaineistoa Venäjän alueista, joka kattaa vuodet 2008-2013. Alueiden välisen heterogeenisuuden kontrolloimiseksi tutkielmassa käytetään kiinteiden vaikutusten menetelmää. Tulosten robustisuutta testataan käyttämällä yleistettyä momenttimenetelmää. Tulokset osoittavat, että korkeampia tukia käytetään palkitsemaan alueita, joilla istuva hallitus saa paljon ääniä. Tämä tukee Cox-McCubbins –mallin hypoteesia, jonka mukaan puolueet kohdentavat kulutusta ydinalueilleen. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että korkeampi per capita edustus liittyy korkeampiin per capita tukiin. Edustajien kannustimien ja puoluekytkösten vaikutus tukiin on epäselvä