Yksityisyyden, ilon ja vapauden nimeen, aamen : Tutkimus lukiolaisten uskonnollisuudesta, sen ilmenemisestä ja siihen liittyvistä toiveista erään pirkanmaalaisen lukion oppilaiden keskuudessa keväällä 2014

Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tarkastellaan 28 lukio-opiskelijan uskonnollisuutta. Sen tavoitteena on selvittää tutkittavan joukon uskonnollisuuden sisältöä ja ilmenemistä, sekä uskonnollisia toiveita. Tutkimustehtävä muodostuu kolmesta kysymyksestä: 1. Millaista on tutkimusjoukon uskonnollisuus? 2. Miten se ilmenee? sekä 3. Millaista uskonnollisuuden tutkimusjoukon mielestä tulisi olla? Tutkimuksen aineisto koostuu 28 esseemuotoisesta kirjoitelmasta, jotka on kerätty16.4.2014 eräässä Pirkanmaalla sijaitsevassa lukiossa. Aineistoa analysoidaan tutkimuksessa sisällönanalyysin keinoin aineistolähtöisesti. Tutkimustulokset esitetään kolmessa pääluvussa, joita ovat Minä uskon, Pyhä yhteinen seurakunta ja Unelmausko. Minä usko –luvussa tarkastelun kohteena on yksityiseen uskonnollisuuteen liittyviä aihealueita. Niitä ovat tutkittavien suhtautuminen Jumalaan, uskon sisältö ja uskon harjoittaminen. Pyhä yhteinen seurakunta –luvussa keskitytään yhteisölliseen uskonnollisuuteen tarkastelemalla tutkittavien ajatuksia kirkosta ja omasta seurakunnasta, kirkollisista toimituksista, sekä tutkittavien uskonnollisuudesta suhteessa muihin ihmisiin. Unelmausko –luvussa pohditaan uskonnollisuuden ihannetta tutkimukseen osallistuvien näkökulmasta. Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkittavien uskonnollisuus oli samankaltaista aikaisempiin suomalaisesta uskonnollisuudesta tehtyihin tutkimuksiin verrattuna. Tutkittavien uskonnollisuuden muodostumisessa suurimmat vaikuttajat ovat olleet perhe, omat kokemukset, sekä elämäntapahtumat. Jumalauskon suhteen tutkittavat on jaoteltu uskoviin, epäilijöihin ja epävarmoihin, sekä niihin, jotka eivät uskoneet Jumalaan. Uskovien joukon sisältä löytyy kahdenlaista jumalauskoa: Jeesusta Jumalan poikana pitävien uskoa, sekä korkeampaan voimaan uskovia. Jumalasuhde sisältyy vain Jeesukseen uskovien uskoon. Usko yleisesti käsitetään tutkimuksessa kristinuskona, joka ei merkitse mitään puolille tutkittavista. Kuoleman kohtaaminen lähipiirissä nousee esiin yksittäisenä kokemuksena, jossa uskon merkitys nousee esiin. Yksityisestä uskonnollisuudesta tutkittavien kohdalla todetaan, että heidän rukoilemisaktiivisuutensa on suomalaista keskitasoa ja raamatunlukuaktiivisuus hieman keskitasoa korkeampaa. Yhteisestä uskonnollisuuden vastauksissa esiin nousevat erityisesti rippikoulu ja kirkolliset toimitukset, jotka voidaan nähdä uskonnollisuutta muokkaavina tekijöinä. Uskon privatisoituminen näkyy vastauksissa uskon henkilökohtaisuuden korostamisena ja uskonnollisista asioista puhumattomuutena. Unelmauskon kohdalla todetaan sen olevan mahdotonta, koska täydellistä ja oikeaa uskoa ei ole olemassa. Jos unelmausko olisi mahdollista, se olisi mahdollisimman vapaata. Tutkittavan joukon uskonnollisuudesta voidaan löytää tyyppiesimerkit aktiivisesta ja passiivisesta uskovasta. Näiden tämän tutkimuksen uskonnollisten ääripäiden esimerkkien väliin voidaan sijoittaa kaikki tutkimukseen osallistuneet sen perusteella miten aktiivista tai passiivista heidän uskonnollisuutensa on suhteessa tutkimuksessa tutkittuihin uskonnollisuuden osa-alueisiin. Ainoastaan kirkollisia toimituksia ei voida ottaa huomioon, koska ne koskettavat lähes jokaista vastaaja riippumatta suhtautumisesta uskonnollisuuteen