Leikki pedagogisina hetkinä taaperoryhmässä : narratiivinen tapaustutkimus aikuisen pedagogisesta sensitiivisyydestä improvisoidussa leikissä

The study examines teacher-child interaction in the early childhood classroom using improvisation as an analytic tool to locate pedagogical moments of spontaneous play and sustained shared thinking. The goal was to contribute to the understanding of the interactional mechanisms that occur when creativity is distributed throughout the group. Research of play interaction is fundamental in the context of early childhood education. More precise theoretical formulations of what happens during the play-based interaction between an adult and children are yet rare. One of the reasons is that play as a research phenomenon is complex and hard to operationalize in a systematic way. This study explains, by the means of in-depth case study findings, how the theoretical concept of improvisation can produce more careful descriptions about the early childhood teaching and the intricacies of teacher-child interaction in play based activity. Data for the narrative case study was collected through observations and video recordings of naturally occurring activities and encounters in a toddler play-based classroom. Data was enriched through video-elicited interviews (stimulated recall) of a single teacher. Research material was transcribed and analysed by the means of critical narrative analysis (CNA). Video recordings were also analysed through observing the involvement of the children (LIS-YC) and the engagement of the adult (AES). Focusing on early childhood education and play from the perspective of adult-child relational interaction, this research puts forward and presents evidence for two claims. First, in the context of early childhood education play should be understood as a professional skill of an adult and as a life-long qualitative dimension of interaction. Second, study findings suggests that improvisation, pedagogical sensitivity and introspective self reflection together could provide a new, more holistic interpretation to educational activities such as play in the viewpoint of adult's pedagogical practise. The results indicate that there is similarities between the logic of improvisation and the characteristics of pedagogical sensitivity. Study findings are consistent with theoretical perspectives that emphasize the active role of the adult in the development of the children's play competence.Tutkimuksen tavoitteena on paikantaa taaperoiden ja aikuisen välisestä vuorovaikutusvirrasta sellaisia pedagogisia hetkiä, joissa toiminnan tekeminen kehittyy leikiksi. Lisäksi tarkoituksena on improvisaation viitekehystä soveltaen kuvailla, käsitteellistää ja selittää leikkivuorovaikutuksen etenemistä aikuisen pedagogisen sensitiivisyyden näkökulmasta. Tutkimuksen avulla lisätään ymmärrystä siitä, miten luovat prosessit ja yhteisen ajattelun ketjut syntyvät ja etenevät ryhmäilmiöinä päiväkodin kontekstissa. Lisäksi pyritään jäsentämään käsityksiä laadukkaasta leikkivuorovaikutuksesta varhaiskasvatuksessa sekä selventämään vapaaseen leikkiin liittyvää käsitteellistä hämmennystä, ennen kaikkea ottamalla kantaa aikuisen rooliin liittyvään keskusteluun. Tutkimuksessa tarkastellaan erään helsinkiläisen, kunnallisen, alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmän lastentarhanopettajan ja ryhmän lasten leikkivuorovaikutusta. Improvisaation viitekehyksen avulla valikoidut aikuisen ja lasten yhteisleikin hetket ymmärretään spontaaneiksi, yhdessä tuotetuiksi narratiiveiksi. Narratiivista tutkimusotetta soveltavan tapaustutkimuksen lähdeaineisto koostuu päiväkodissa kuvatusta videoaineistosta, stimulated recall -menetelmällä tuotetusta lastentarhanopettajan haastatteluaineostosta sekä tutkijan havainnointiaineistosta. Tutkimusaineiston ja teorian vuoropuhelusta tutkija on rekonstruoinut tutkimustulokset näkökulmia yhdisteleviksi leikkinarratiiveiksi, soveltaen kriittisen narratiivisen analyysin menetelmää sekä aikuisen ja lasten toimintaan sitoutuneisuuden arvioinnin menetelmiä (AES & LIS-YC). Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että leikki on toiminnassa esiintyvä vuorovaikutuksen laadullinen ominaisuus, jota ei voida tavoittaa kysymällä, onko havaittu toiminta leikkiä. Leikkiin ilmiönä päästään käsiksi kohdennetummin kysymällä, onko toiminnassa leikkiä. Käsillä oleva tutkimus antaa viitteitä siitä, että leikillinen vuorovaikutus olisi merkityksellistä läpi ihmisen elämänkaaren. Tästä seuraa, että päiväkodissa leikkiä ei tulisi rajata vain lapselle ominaiseksi tavaksi toimia, vaan sitä tulisi tarkastella myös aikuisen ammatillisena taitona ja toimintana. Aikuisen pedagogisen leikkitoiminnan ydin näyttäisi muodostuvan tutkimuksen tulosten perusteella aikuisen oman ihmisenä olemisen kokemuksellisuuden, improvisaation ja pedagogisen sensitiivisyyden ulottuvuuksille