Mielenterveyskuntoutujan sosiaalinen toimintakyky

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalisella kuntoutuksella mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta pystytään tukemaan ja edistämään heidän sosiaalista toimintakykyään ja osallistumistaan yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia. Haastateltavat on kutsuttu tutkimukseen mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun työkeskuksen kautta, jossa he osallistuivat sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan. Aineisto koostuu yksilöhaastatteluista ja yhdestä ryhmähaastattelusta, johon osallistui kolme henkilöä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Tutkimus on teorialähtöinen, sitä ohjaa Jyrki Jyrkämän yksilön toimijuuden ulottuvuuksia erittelevä viitekehys. Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty Derek Layderin kehittämää adaptiivisen teoretisoinnin mallia. Tutkimuksessa havaittiin mielenterveyskuntoutujien tarvitsevan monenlaista tukea arjesta selviytyäkseen. Tuen tarpeet olivat yksilöllisiä. Se korostaa sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteiden yksilöllisen määrittelyn tärkeyttä. Erityisesti asumiseen ja sosiaalisiin suhteisiin koettiin tarvittavan tukea. Työkeskuksessa luotiin merkityksellisiä ihmissuhteita ja voitiin harjoitella vuorovaikutustaitoja toisten ihmisten kanssa. Mielenterveyskuntoutujat korostivat lisäksi vertaistuen merkitystä niin työkeskuksessa kuin vertaistukiryhmissä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat turvallista yhteisöä, joka mahdollistaa heille paikan harjoitella sosiaalisia taitoja. Sosiaalisella kuntoutuksella voidaan edistää mielenterveyskuntoutujien sosiaalista toimintakykyä ja osallistumista yhteiskuntaan ja sen tulee perustua kuntoutujan yksilölliseen, kokonaisvaltaiseen tilanteen selvittämiseen