Työstä suoritetun vastikkeen peräytyminen konkurssitakaisinsaannissa

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä aineellisilla edellytyksillä luonnollisen henkilön työn perusteella saama vastike voi peräytyä vastikkeenluovuttajan konkurssissa. Tilanteita, joissa luonnollinen henkilö voi saada vastiketta tekemästään työstä, on monia. Tutkimuskysymys on rajattu koskemaan tilannetta, joissa vastikkeenluovuttajalla on ollut aineellisoikeudellinen velvollisuus oman velvoittautumisensa perusteella suorittaa vastiketta luonnolliselle henkilölle tämän työsuoritusta vastaan. Kun vastikkeenluovuttajan velvollisuus suorittaa vastike työsuoritteesta erääntyy, syntyy työtä tekevälle saamisoikeus vastikkeenluovuttajalta. Käsitystavasta riippuen saamisoikeuden voidaan käsittää olevan oikeus rahamääräiseen suoritukseen tai minkä laatuiseen suoritukseen tahansa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vastikkeena lähinnä rahaa, esineitä ja rahamääräisiä etuuksia. Tutkielmassa ymmärretään velan maksun olevan rahamääräisen saamisoikeuden suoritus. Tutkielman ydinosa muodostuu TakSL 7 §:ään liittyvien ongelmien tarkastelusta. TakSL 7 §:n mukaan palkan, palkkion tai muun siihen rinnastettavan etuuden maksuun sovelletaan 6 §:n 1 momentin säännöksiä lahjan peräytymisestä siltä osin kuin maksu on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, mitä säännöksessä tarkoitettu maksu voi sisältää. TakSL:n esitöiden perusteella vaikuttaisi siltä, että lainsäätäjä on mieltänyt säännöksessä tarkoitetun maksun rahamääräiseksi. Tällainen tulkinta vaikuttaa kuitenkin ongelmalliselta, koska esimerkiksi lajiesineen luovutus vastikkeena työstä johtaa varsin samankaltaiseen tulokseen velkojien kannalta kuin rahankin luovutus. TakSL 7 §:n soveltamiseen liittyy myös muita epäselvyyksiä. Säännöksessä tarkoitetut muut olosuhteet ovat suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa ja –käytännössä jääneet varsin epäselviksi. Erityisiä perusteita kohtuullisuuden arviointiin ei ole myöskään aikaisemmin juuri kartoitettu. Tutkielmassa tarkastellaan myös työstä suoritettavien korvausten peräytymistä TakSL 6.3 §:n, 5 §:n ja 10 §:n perusteella. TakSL 6.3 § koskee lahjanluontoisia sopimuksia. Säännökseen liittyvinä ongelmina tutkielmassa tarkastellaan etenkin peräytymisen kohdetta, suhdetta TakSL 7 §:ään sekä muita säännöksen aineellisia edellytyksiä. TakSL 10 § ja 5 § taas koskevat maksukäyttäytymiseen liittyviä tilanteita. Tutkielmassa pyritään selventämään sitä, millaisissa olosuhteissa on sallittua suorittaa vastiketta työstä. Tutkielmassa tarkastellaan kokonaisuuden vuoksi myös saamisoikeuden kuittausta tilanteessa, jossa toisen saamisoikeuden perusteena on työsuoritus. Tarkastelussa arvioidaan kuittauksen peräytymisen mahdollisuutta aiempien säännösten perusteella, mutta myös kuittauksen peräytymistä koskevaa erityissäännöstä (TakSL 13 §) tarkastellaan