Toivoton tapaus? : Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta

Päivi Rissanen, A Hopeless Case? An Autoethnography of Getting Mentally Ill and Re-habilitation of It The starting point of this doctoral thesis is my personal experience of falling mentally ill, being rehabilitated and getting treatment. I have analyzed my story through and with the help of the considerations used in social work, mental health nursing, psy-chotherapy and rehabilitation. My research setting is multi-layered. I am studying, firstly, the experience of falling ill and being rehabilitated and the changing identity in the process. The second viewpoint has been shaped from the client-worker rela-tionship, co-operation and the meaning of working habits. The third position enlight-ens the meaning of peer support and being an expert by experiment. For the fourth, I consider the changes in the Finnish service system. My research also includes a meta level reflection of the meaning of studying one s own experience. This study is aimed to clarify in narrative description my own experiences as a pa-tient, a service user, a peer counsellor, and an expert by experiment. Thus, the re-search method can be called an autoethnographic service user research. Autoethnog-raphy is a form of research that seeks to describe and analyse systematically personal experience in order to understand cultural experience. Also, the service user research is linked to research methodology, which strives for the participation and empower-ment of the service user. It concerns the close relationship between knowledge and the firsthand experience, which it may be based on. Data in this research has been collected from different kinds of texts. I have mainly used dialogical evaluation with the other researcher, Ms. Susanna Hyväri. The second source of data is the autoeth-nographic material of my diaries in addition to letters to friends, nurses, and my psy-chotherapist. The research opens up new viewpoints into mental illness, and provides new insights into analysis and interpretation. This research provides new knowledge regarding the rehabilitation process as an identity issue. Key words: mental illness, rehabilitation, service user involvement, expert of exper-tise, identityTässä väitöskirjassa tarkastelen tutkijana omia sairastumis-, sairaala- ja kuntoutumiskokemuksiani. Olen nimennyt lähestymistapani autoetnografiseksi kokemustutkimukseksi. Määrittelen autoetnografian tutkimustavaksi, jonka lähtökohtana ja aineistona ovat tutkijan omat kokemukset, tietoisuus itsestä, itsehavainnointi sekä kokemusten sijoittaminen niiden sosiaaliseen ja kulttuuriseen taustaan. Autoetnografisen otteen lisäksi tutkimustapani liittyy Isosta-Britanniasta lähtevään tutkimusperinteeseen, jota kutsun kuntoutujien kokemustutkimukseksi (Service User Research tai Survivor Research). Siinä on oleellista palvelun käyttäjien äänen kuuleminen, voimaantuminen sekä heidän aktiivinen roolinsa tutkimusprosessissa. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa psyykkisen sairastumisen ja kuntoutumisen ilmiötä tutkimalla yksittäistä kokemusta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat asiakassuhteet, niissä tapahtunut kohtaaminen ja toipumisprosessin eri vaiheissa olevan kuntoutujan mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa, kuntoutumiseen, toisten kuntoutujien tukemiseen sekä palvelujärjestelmän toimintaan. Arvioin kokemusteni pohjalta myös psykiatrista sairaalahoitoa, asiakassuhteita, psykoterapiaa, vertaistukea ja kokemusasiantuntijatoimintaa. Tutkimusasetelma on monitasoinen. Ensimmäisellä tasolla tarkastelen yksilön kokemusta. Toisella tasolla tarkastelen yhteisöllisyyttä eli vertaistuen sekä kokemusasiantuntijuuden merkitystä. Tutkimuksen kolmas taso lähtee tutkimustapani, oman kokemuksen tutkimisen, haasteista esimerkiksi itsereflektion ja etäännyttämisen vaatimuksesta. Pohdin sitä, mitä oman kokemuksen tutkiminen on ja mitkä ovat tutkimustavan edut sekä rajoitukset. Tutkimusaineistoni koostuu hyvin erityyppistä teksteistä. Pääaineiston muodostaa vuonna 2006 minun ja toisen tutkijan, Susanna Hyvärin, kanssa käyty kirjallinen dialogi, jossa on tuotettu tietoa dialogisen vuorovaikutuksen kautta. Täydentävänä autoetnografisena aineistona käytän omia vuosien 1994 ja 2012 välisenä aikana kirjoittamiani päiväkirjamerkintöjä, sähköpostiviestejä ja kirjeitä hoitajalle, ystävälle sekä psykoterapeutille. Tutkimus avaa uuden näkökulman psyykkiseen sairastamiseen ja kuntoutumiseen identiteettikysymyksenä sekä tuo uusia tapoja analysoida ja tulkita kokemuksia. Tutkimuksessani nostan esiin kuntoutumiskokemuksia sekä vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden tuomia mahdollisuuksia yksilölle ja palvelujärjestelmälle. Asiasanat: Psyykkinen sairastuminen, hoito, hoitomenetelmät, kuntoutus, kuntoutuminen, identiteetti, kokemus, asiakassuhde, psykoterapia, vertaistuki, kokemusasiantuntijuus, kokemustieto, palvelujärjestelmä, autoetnografia, leimautuminen, stigma, osallisuus, asenteet, toimint