Musiikin tekijänoikeuksien kollektiivinen hallinnointi ja lisensointi verkkokäyttöä varten Euroopan unionin sisämarkkinoilla

Musiikin kulutus on siirtymässä voimakkaasti fyysisten äänitteiden ostamisesta kohti erilaisia verkossa toimivia palveluja, jotka eivät tunne valtion rajoja. Se tarkoittaa samalla, että musiikin tekijänoikeuksien hyödyntämisympäristö on muuttunut ja kysyntä markkinoilla kohdistuu aiempaa enemmän lisensseihin, jotka kattavat mahdollisimman suuren teosvalikoiman ja mahdollistavat musiikin hyödyntämisen laajalla maantieteellisellä alueella. Tällaisten verkkokäyttöä varten myönnettävien lisenssien saatavuudessa on kuitenkin ollut ongelmia erityisesti Euroopan unionin sisämarkkinoilla, joista merkittävän osan osoitetaan tässä tutkielmassa johtuvan tekijänoikeutta ja kollektiivihallintoa koskevasta lainsäädännöstä. Tehokkaan lisensoinnin esteenä voidaan tutkielmassa esitetyin perustein pitää myös markkinatoimijoiden itsesääntelyä sekä eri oikeuskulttuureista johtuvia tapoja musiikin lisensoinnissa. Keskeisessä asemassa musiikin lisensointitoiminnassa ovat tekijänoikeuden haltijat, oikeuksia hallinnoivat yhteisvalvontajärjestöt sekä oikeuksia liiketoiminnassaan hyödyntävät käyttäjät. Musiikin alan yhteisvalvontajärjestöt hallinnoivat oikeuksia oikeudenhaltijoilta saamallaan mandaatilla. Tutkielmassa tarkastellaan aluksi yhteisvalvontajärjestöjen toiminnan perustehtäviä ja asemaa EU:n sisämarkkinaoikeudessa erityisesti palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteen kannalta. Tarkoituksena on paikantaa järjestöjen toimintaa ohjaava EU-lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö sekä analysoida niiden vaikutusta lisenssien saatavuutta koskevaan ongelmaan. Tämän jälkeen tarkastellaan musiikin tekijänoikeuksien valtion rajat ylittävää lisensointitoimintaa verkossa tapahtuvaa käyttöä varten ja arvioidaan tekijänoikeuksien ja teosvalikoimien pirstaloitumisen vaikutuksia lisenssien saatavuuden ongelman syynä. Avainasemassa on nykyisin käytössä oleva vastavuoroisen edustamisen malli sekä vuonna 2014 annetussa kollektiivihallinnon direktiivissä 2014/26/EU esitelty “eurooppalaiseen lisensointipassiin” perustuva uusi ratkaisu. Lopuksi arvioidaan direktiivin tuomia muutoksia oikeudenhaltijoiden, järjestöjen ja käyttäjien oikeudelliseen asemaan erityisesti direktiivin soveltamisalakysymysten kannalta sekä esitetään johtopäätökset uuden EU-lainsäädännön mahdollisuuksista vastata musiikin verkkokäytöstä johtuviin tekijänoikeuden lisensointia ja kollektiivihallintoa koskeviin haasteisiin. Musiikin oikeuksien Euroopan laajuinen lisensointi ei tule kollektiivihallinnon direktiivin voimaantulon myötä välttämättä kehittymään unionin lainsäätäjän toivomaan suuntaan, vaan tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi laajempaa lainsäädäntöreformia. Lisensointitoiminnan tehokkuuden parantamiseksi on kuitenkin olemassa tiettyjä, kevyempiä ratkaisuja