Biopankkeihin liittyvät oikeudelliset ongelmat ja ratkaisumallit

Biopankki on virallisen luvan saanut ja valvonnan alaisena toimiva yksikkö, johon kerätään ja jossa säilytetään ihmisperäisiä näytteitä ja niihin liittyvää elämäntapatietoa tulevaa tutkimusta varten. Näytteet ovat yksilötasolla tunnistettavissa, mutta ne on koodattu anonyymeiksi ja tunnistus onnistuu vain tarkasti varjellun koodiavaimen avulla. Biopankkien tutkimuksellinen käyttötarkoitus kattaa sekä tieteellisen tutkimuksen että kaupallisen tuotekehittelyn. Tutkielmassa käsiteltävä tutkimuskysymys on kaksivaiheinen. Ensinnäkin siinä kartoitetaan, mitkä ovat biopankkitoimintaan liittyvät keskeiset oikeudelliset ongelmat. Tutkielma rakentuu siten, että kukin näistä kysymyksistä muodostaa oman kappaleensa. Tiivistetysti biopankkeihin liittyvät oikeudelliset ongelmat liittyvät näytteiden luovuttajien asemaan: heidän itsemääräämisoikeuteensa, henkilötietojen suojaansa sekä tiedonsaantioikeuteensa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään oikeutta biopankkitutkimuksesta syntyvien tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen ja yleisesti Suomen biopankkilain säädäntöprosessia. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, kuinka Suomessa vuonna 2013 voimaan tullut biopankkilaki pyrkii ottamaan nämä ongelmat haltuun. Kokonaisuutena Suomen biopankkilaki vastaa biopankkien yleisiin oikeudellisiin ongelmiin hyvin ja lakia voidaan pitää erittäin onnistuneena. Kautta linjan tutkielmassa pidetään mukana myös biopankkitoiminnan kansainvälinen konteksti. Suomen biopankkilaissa omaksuttuja ratkaisuja peilataan etenkin Viron ja Ruotsin biopankkikäytäntöihin. Molemmat maat ovat biopankkilainsäädännössään Suomea noin kymmenen vuotta edellä, sillä Viro sääti ihmisgeenien tutkimuslakinsa vuonna 2001 ja Ruotsi biopankkilakinsa vuonna 2003. Biopankkitoimintaa ei muutenkaan harjoiteta rajatussa tyhjiössä, vaan kansainvälinen verkostoituminen ja rajat ylittävien tutkimusinfrastruktuurien luominen ovat onnistuneessa biopankkitoiminnassa keskeisessä asemassa. Tutkielman lähestymistapa onkin kauttaaltaan kontekstualisoiva: Suomen biopankkitoimintaa tarkastellaan osana kansainvälistä ajallista jatkumoa, minkä lisäksi myös biopankkitoiminnan ongelmat ja ratkaisut pyritään avaamaan mahdollisimman käytännönläheisesti. Metodisesti tutkielma asettuu siten selkeästi osaksi oikeuden yleistieteitä, sillä näkökulma on perinteistä lainoppia huomattavasti moninaisempi. Oikeutta tarkastellaan ulkoisesta näkökulmasta, elävänä yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkielma tarjoaa hedelmällisen pohjan myös laajemmalle ja syvemmälle jatkotutkimukselle tai jopa useammallekin sellaiselle. Biopankeista on paljon aineistoa ja se lisääntyy kiihtyvää vauhtia