Yrityssalaisuuksien oikeudeton hankkiminen

Vaikka yrityssalaisuudet ovat immateriaalioikeuksien tavoin äärimmäisen arvokkaita nykyajan yrityksille, yrityssalaisuuksien suoja on kuitenkin lähtökohtaisesti immateriaalioikeudellista suojaa heikompi. Yrityssalaisuuksien suojaan liittyy useita eri epävarmuustekijöitä, mutta yhtenä merkittävänä heikkoutena voidaan pitää yrityssalaisuussääntelyn hajanaisuutta ja tulkinnanvaraisuutta. Merkittävimmät yrityssalaisuuksia suojaavat lait ovat rikoslaki (RL), laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL) sekä työsopimuslaki (TSL). Erityisen haasteelliseksi tulkintaongelmaksi on osoittautunut arviointi siitä, milloin yrityssalaisuuksien hankkimista on edellä mainittujen lakien nojalla pidettävä oikeudettomana. Rajanveto oikeudettoman ja oikeutetun hankkimistavan välillä on ehdottomasti haasteellisinta silloin, kun yrityssalaisuuksien hankkijana on työntekijä, joka on saanut yrityssalaisuudet haltuunsa työnantajan suostumuksella. Korkeimman oikeuden viimeaikaisen oikeuskäytännön myötä rikoslain nojalla määräytyvä yrityssalaisuuksien hankkimisen oikeudettomuuden arviointi on juuri mainittuun tekijärelaatioon nähden kuitenkin monelta osin selkiintynyt. Tulkinnanvaraisuuksia liittyy edelleen myös siihen, kuinka yhtenäisesti yrityssalaisuuksien hankkimisen oikeudettomuusedellytyksiä RL:n, SopMenL:n ja TSL:n välillä tulkitaan. Tulkinnan yhtenäisyydelle on esitettävissä sekä puolesta että vastaan puhuvia seikkoja. Vaikka eri lakien mukaiset tulkinnat yrityssalaisuuksien hankkimisen oikeudettomuudesta eivät ole täysin yhtenäisiä, voidaan oikeudettomuuden tulkinnassa pääsääntöisesti antaa merkitystä myös muun kuin sovellettavana olevan lain mukaan määräytyvälle oikeudettomuusarvioinnille. Siten yrityssalaisuuksien oikeudetonta hankkimista koskevat säännökset ovat olennaisella tavalla sidoksissa toisiinsa. Euroopan komissio on marraskuussa 2013 antanut liikesalaisuuksien yksityisoikeudellista suojaa koskevan direktiiviehdotuksen, joka sisältää muun muassa liikesalaisuuksien oikeudettoman hankkimisen määritelmän. Määritelmä sinänsä täsmentäisi yksityisoikeudellista oikeudettomuuden arviointia nykyisestä, mutta osa määritelmässä luetelluista oikeudettoman hankkimisen tekotavoista olisi mitä todennäköisimmin hyvin haasteellista sovittaa nykyiseen Suomen yrityssalaisuuksien oikeudetonta hankkimista koskevaan sääntelykokonaisuuteen. Lisäksi, kun Suomessa yrityssalaisuuksien oikeudettoman hankkimisen tulkinnassa voidaan pääsääntöisesti antaa merkitystä samanaikaisesti sekä yksityis- että rikosoikeudellisille oikeudettomuuden perustaville arviointikriteereille, jouduttaisiin direktiivin toteutuessa ehdotuksen mukaisena yrityssalaisuuksien oikeudetonta hankkimista koskevien säännösten keskinäistä suhdetta todennäköisesti arvioimaan uudelleen