Ulkomaisten avainhenkilöiden verotus Suomessa

Suomessa on ollut vuodesta 1996 alkaen käytössä ulkomaisille avainhenkilöille erityisverotus. Niin kutsuttu avainhenkilölaki mahdollistaa ulkomaisten avainhenkilöiden verotuksen normaalista progressiivisesta ansiotuloverotuksesta poikkeavasti. Laki säädettiin määräaikaisena, mutta sen voimassaoloa on useita kertoja jatkettu. Avainhenkilöitä verotetaan Suomessa suhteellisella 35 prosentin verokannalla. Avainhenkilöiden verotuksesta ei Suomessa ole juurikaan kirjoitettu aiemmin, eikä sitä myöskään ole tutkittu. Tämän tutkielman on tarkoitus selvittää, minkä takia Suomessa on toteutettu tällainen verojärjestelmä, minkälaisia ongelmia tähän liittyy ja miksi sitä ylläpidetään. Tutkielmassa myös vertaillaan Suomen avainhenkilöveroa Ruotsin ja Tanskan vastaaviin järjestelmiin. Tutkielma on metodologisesti sekoitus vero-oikeushistorian, oikeusdogmatiikan, veropolitiikan ja oikeusvertailun metodeja siten, että päämetodi on oikeusdogmaattinen. Suomen avainhenkilölakia tarkastellaan ennen kaikkea oikeusdogmatiikan metodilla. Lain historian käsittelyssä hyödynnän kuitenkin vero-oikeushistoriallista ja veropoliittista metodia. Tarkasteltaessa Suomen järjestelmää rinnan ruotsalaisen ja tanskalaisen järjestelmän kanssa käytetään luonnollisesti oikeusvertailun metodia. Aineistona työssä käytetään kaikkea mahdollista teemaa tukevaa lähdeaineistoa. Ennen kaikkea käytetään kuitenkin voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä uutta ja vanhaa lainvalmisteluaineistoa. Ajoittain käytän kuitenkin muun muassa vanhoja pöytäkirjoja eduskuntakäsittelyistä tuodakseni esiin niitä ajatuksia, joita laki aikanaan on kansanedustajissamme aiheuttanut. Tutkielmassa ensinnäkin selviää, kuinka haastavasta tutkittavasta asiasta on kysymys. Avainhenkilöitä pyritään houkuttelemaan Suomeen, koska heillä uskotaan olevan sellaista osaamista, jota Suomi tarvitsee ja jota ei täältä löydy riittävästi. Tällaisen osaamisen mittaaminen ja näiden henkilöiden arvostaminen on liki mahdoton tehtävä, jos mietitään vastausta kysymykseen, hyötyykö Suomi tästä järjestelmästä. Kun Suomen järjestelmää vertaillaan naapurimaiden vastaaviin järjestelmiin, selviää, että Suomen järjestelmä on taloudellisesti vähiten kannustava. Lisäksi se on onnistunut tarkoituksessaan vertailumaiden järjestelmiä heikommin, jos verrataan lain käyttömääriä. Tutkielmassa selviää lisäksi, että avainhenkilövero sisältää myös merkittävän yhdenvertaisuusongelman, joka saattaa olla yksi syy lain vähäiseen käyttömäärään. Tutkielmassa näytetään, että avainhenkilöverotus on ongelmainen ja kansainvälisesti vertaillen epäonnistunut järjestelmä, mutta sen käytöstä poistaminen sisältää ”tuntemattomia” pelkoja, joita ei todennäköisesti haluta tai uskalleta kohdata. Pelot liittyvät Suomen taloudelliseen tilaan ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Ongelma on myös osittain siinä, että teoria ja käytäntö eivät avainhenkilöverotuksessa kunnolla kohtaa. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että laki ei palvele tai toteuta sen alkuperäisiä tavoitteita. Tätä ei kuitenkaan tunnuta uskottavan, ja laille annetaan vuodesta toiseen uusi mahdollisuus. Avainhenkilöverotuksen poistamisen edellyttäisi täysimittaista ansiotulojen veroremonttia. Kun tämä ei Suomen veropolitiikassa kuitenkaan näytä toteutuvan lähivuosina, olisi toisena vaihtoehtona ainakin korjata lain puutteet, mikäli sen käyttöä jatketaan