Oppimisen iloa vai myötätunnon naurua? : lukiolaisten tunteiden ilmaisut arjen korjaustilanteissa

Aims. The purpose of this study was to show how emotions are displayed in repair sequences and how these emotion displays are linked to knowing and understanding. The theoretical framework was learning and emotions as social actions, constructed and displayed in interaction. Previous research has demonstrated that repair sequences are often situations in which learning is done. This research focuses on other-initiated repairs, which are often face threatening, and thus relevant for the study of emotion displays. Methods. The data were a set of videos of high school students' everyday interactions in and outside school. The data were originally recorded for the Språkmöten project during autumn 2011 and spring 2013. From the videos, I chose repair sequences in which emotions were clearly observable. I analyzed them using conversation analysis. Results and conclusions. There was a lot of laughter in repair sequences. Laughter was used throughout the repair sequence and it had many different functions. It was used to mitigate face threats, to construct a positive atmosphere and a sense of solidarity and to display joy of understanding. Laughter was also used to mock others for their mistakes or ignorance and to display one's epistemic position. Amazement and frustration were also displayed in repair sequences. Amazement was displayed as part of the repair initiation. It emphasized the participant's epistemic position as not-knowing. Frustration was displayed in or after the repair turn. Displays of frustration were linked to situations in which participants realized their mistake or misunderstanding, or had to explain something repeatedly. The study demonstrates empirically that laughter in repair situations is not always an indication of joy of learning. Further research is needed on how participants' institutional roles and differences in status affect emotion displays, for example the use of laughter, in repair sequences. In further studies the same methods may also be applied to explore emotions in other learning situations and contexts.Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten tunteita ilmaistaan korjaustilanteissa ja miten nämä tunteiden ilmaisut ovat yhteydessä tietämiseen ja ymmärtämiseen. Tutkimus perustuu käsitykseen oppimisesta ja tunteista sosiaalisena toimintana, jota tehdään ja joka on havaittavissa vuorovaikutuksen tasolla. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että korjaussekvenssit ovat mahdollisia oppimisen paikkoja. Tutkimukseni rajautuu tilanteisiin, joissa korjausaloitteen tai korjauksen tekee joku muu kuin ongelmavuoron tuottaja. Toisen tekemiin korjauksiin liittyy myös kasvojen menettämisen uhka, joten ne ovat relevantti kohde tutkia tunteita. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona käytettiin Språkmöten-hankkeessa syksyllä 2011 ja keväällä 2013 kuvattuja videotallenteita lukiolaisten arkisesta vuorovaikutuksesta koulussa ja vapaa-ajalla. Analyysiä varten aineistosta poimittiin korjaussekvenssejä, joihin liittyi selkeästi tunteiden ilmaisuja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Korjaussekvensseihin liittyi paljon naurua. Sitä esiintyi kaikissa korjaussekvenssin osissa ja sillä oli monia eri tehtäviä. Naurua käytettiin kasvojen säilyttämisen keinona, rakentamaan myönteistä ilmapiiriä ja yhteenkuuluvuutta sekä osoittamaan oivaltamisen iloa. Naurua käytettiin myös pilkkaamaan toista tietämättömyydestä tai virheestä ja osoittamaan omaa episteemistä positiota. Korjaussekvensseihin liittyi myös hämmästyksen ja turhautumisen ilmaisuja. Hämmästystä ilmaistiin osana korjausaloitetta. Se korosti hämmästyksen ilmaisijan episteemistä positiota ei-tietävänä. Turhautumista ilmaistiin korjausvuorossa tai sen jälkeen. Turhautumisen ilmaisut liittyivät oman virheen tai väärinymmärryksen tajuamiseen tai siihen, että jonkin asian joutui selittämään toistuvasti. Tutkimus osoittaa empiirisesti, että nauru korjaustilanteissa ei aina kerro oppimisen ilosta. Jatkotutkimusta tarvitaan siitä, miten osallistujien institutionaaliset roolit ja statuserot vaikuttavat tunteiden ilmaisemiseen, esimerkiksi naurun käyttämiseen, korjaustilanteissa. Lisäksi tunteiden ilmaisua voitaisiin tutkia samoin menetelmin muissa oppimistilanteissa