Lääkärin eettisten ohjeiden kehitys Suomessa 1847–1982

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lääkäreiden eettiset ohjeet ovat kehittyneet Suomessa vuosina 1847–1982. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Immanuel Ilmonin kirjoitus Mietteitä lääkärin ammatista ja hänen velvollisuuksistaan vuodelta 1847, Max Oker-Blomin teos Lääkärintoimi ja sen etiikka vuodelta 1911, Arne Palménin Lääkärin etiikka vuodelta 1956 ja Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa vuodelta 1968 ja vuonna 1982 ilmestynyt Lääkintäetiikka. Lääkärin etiikan perusperiaatteissa on tutkitulla aikavälillä tapahtunut vain vähän muutoksia. Yleinen kehityssuunta on ollut lääkärin roolin muuttuminen läheisestä perhelääkäristä pikemminkin objektiiviseksi asiantuntijaksi. Lääkärin puuttuminen muuhun kuin tiukasti hoitoon liittyviin kysymyksiin on vähentynyt, mikä näkyy annetussa ohjeistuksessa