Kirkkokritiikkiä ja vastakkainasettelun retoriikkaa : Ihanne: sosialidemokratinen lastenlehti, 1908–1914

Ihanne: sosialidemokratinen lastenlehti ilmestyi vuosina 1908–1914 kuukausittain Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattajan Työläisnaisen liitteenä. Olen tutkinut, millaisia motiiveja Ihanteen perustamisen taustalla oli, millaisia tekstejä lehdessä julkaistiin ja millaisia arvoja lukijoille välitettiin. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että sosialidemokraattisessa naisliitossa suhtauduttiin kirkkoon ja kristinuskoon monin eri tavoin. Olen selvittänyt, millä tavoilla Ihanteessa kirjoitettiin papistosta ja kristinuskosta. Olen myös analysoinut, millaisena Jeesus esitettiin. Oliko hän Jumalan poika vai kapinoitsija, joka nousi esivaltaa vastaan? Mitä lehdessä tarkoitettiin, kun siinä erotettiin todellinen Jumala ja valheiden jumala? Olen arvoinut myös Ihanteessa luotua vastakkainasettelua työläisten ja porvareiden välille. Millaisia eroja työläislasten ja rikkaiden lasten välillä kerrottiin olevan? Pohdin, mihin erilaisuutta korostavalla retoriikalla pyrittiin. Lopuksi olen esitellyt lehdessä kuvattua sosialistista tulevaisuutta. Ihanne-lehden lisäksi työssäni tärkeä lähde on Työläisnainen. Sosialidemokraattisessa naisliitossa oltiin huolestuneita kansakoulun välittämien arvojen ja erityisesti uskonnonopetuksen negatiivisista vaikutuksista lapsiin. Tärkein syy Ihanteen perustamiselle oli halu tehostaa lasten ja nuorten sosialistista arvokasvatusta. Analysoidessani Ihanteen tarinoita olen ottanut huomioon, että työväenliikkeen sisällä oli eroavia näkemyksiä tulevasta sosialistisesta yhteiskunnasta ja keinoista sen saavuttamiseksi. Ihanne-lehden uskontokritiikki kohdistui pääasiassa kirkkoon ja papistoon, eikä uskontoon sinällään. Jeesuksesta kirjotettiin lehdessä ihaillen, mutta ei koskaan Jumalan poikana. Jeesuksen kerrottiin olleen esivallan haastaja ja kapinoitsija, jonka oppeja on sittemmin vääristelty. Jumalasta kirjoitettaessa Ihanteessa erotettiin oikea Jumala ja valheiden jumala. Jumalan olemassaoloa ei lehdessä suoraan kiistetty, mutta lukija johdateltiin pohtimaan, miksi Jumala olisi antanut toisille niin paljon ja toisille niin vähän. Kuvailemalla yhteiskunnallisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta Ihanne-lehdessä pyrittiin selittämään, miksi luokkataistelu oli oikeutettu. Työväenliikkeen retoriikkaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kuulunut aggressiivinen tyyli näkyi myös Ihanne-lehdessä, jossa lapset kutsuttiin riveihin taistelemaan. Porvaristoa pilkkaamalla ja syyllistämällä pyrittiin herättämään halu luokkataisteluun. Ihanteessa kerrottiin, että sosialistinen yhteiskunta oli mahdollista saavuttaa, kun työväki yhdistyi taistelemaan oikeuksistaan yhtenä rintamana. Tulevaa sosialistista yhteiskuntaa lehdessä kuvailtiin paikkana, jossa kenenkään ei tarvinnut kärsiä nälästä tai sorrosta. Tutkimukseni sosialistisesta lastenlehdestä täydentää kuvaa siitä, millaista retoriikkaa työväenlehdet hyödynsivät. Lasten arvokasvatus ja se, kenellä siihen on oikeus, on yhä ajankohtainen ja tärkeä kysymys