Ideat, identiteetti ja integraatio : Suomalaisen vammaisliikkeen äänitorvi Tiedotuskynnys 1975–1978

Tutkimus selvittää vammaisliikkeen syntyä Suomessa ja vammaisten ihmisten sekä vammaisaktivistien ajatuksia seuraavista teemoista: Liikkuminen ja kuljetuspalvelut, kulttuuri ja kulttuurituotteet, koulutus ja koulutuspolitiikka, vammaisten taloudellinen asema ja työmarkkinat, vammaisten seksuaalisuus, rakentaminen, asuminen ja rakennettu ympäristö, vammaisten oikeudet sekä poliittinen vaikuttaminen. Lisäksi tarkastellaan identiteetin muodostumista vammaisuus-käsitteen ymmärryksen kautta ja integraation keskeistä merkitystä. Työn lähestymistapa on mikrohistoriallinen. Vammaisten oman näkökulman esiin nostamisen ja normaalia pienemmän tutkimuksen skaalan avulla vastataan vammaisuuden historian kolmeen haasteeseen: Alkuperäislähteiden puutteeseen, vammaisten oman näkökulman puutteeseen sekä keskittymiseen yhteen tiettyyn vammaan tai vammaryhmään. Näin tutkimukseni kiinnittyy uuteen vammaisuuden historiaan. Aineistoa käydään läpi laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä keskittyen erityisesti aineiston sisäiseen teemoitteluun. Aineistolle on kontekstualisoinnin avulla esitetty lähdekriittisiä kysymyksiä ja tuloksia on peilattu niin suomalaiseen vammaishistoriaan kuin kansainväliseen vammaistutkimukseen. Päälähteenä on käytetty Kynnys ry:n julkaisemaa Tiedotuskynnys-lehteä vuosilta 1975–1978. Vammaiset ihmiset näkivät tutkimusajankohdan suurimmiksi ongelmiksi tarpeidensa ja näkökulmansa sivuuttamisen. Valtion ja kuntien ei koettu tarjoavan vammaisille tarpeeksi palveluita. Vammattomien hallitsemassa yhteiskunnassa ei ollut tarpeeksi tietoa vammaisten kokemuksista. Ratkaisuksi ongelmiin tarjottiin kokonaisvaltaista integraatiota, joka nähtiin yhtä aikaa sekä keinona että päämääränä. Integraatioperiaatteen mukaisesti vastustettiin ennen kaikkea erityiskoulujärjestelmää. Vammaisuuden kokemus oli tyypillisesti kuvaus yksilön kasvusta sorron ja eriarvoisuuden keskellä. Tiedotuskynnykseen kirjoittaneet vammaiset eivät lopulta kuitenkaan mieltäneet vammaisia täysin yhdeksi ryhmäksi. Lisäksi tehtiin ero vammaisen ja vammattoman välille. Käsitteellisesti kysymyksessä ei ollut vammattoman ihmisen rinnastaminen terveeseen, vaan vammaisen ihmisen rinnastaminen sairaaseen. Vammaisten kokemuksia ja minäkuvaa värittivätkin eniten oman vamman laatu ja siitä seuranneet kokemukset sosiaalisessa kanssakäymisessä vammattomien kanssa