Psykopatiapiirteet ja vanhemmuustekijät nuorten rikollisuudessa

Goals. Small minority of chronic offenders commit disproportional amount of crime in society. However, efficient pre-emptive measures against crime can be seen benefiting everyone in the society. One challenging subgroup is considered to be offenders with high psychopathic traits. Yet psychopathy doesn't seem to be an obstacle for everyone in adjusting and being successful in society – at least when considering socioeconomic status and lack of conflicts with law enforcement. The goal of this study is to explore if parental characteristics and psychopathic traits could jointly be related with different paths to criminal and non-criminal lifestyle. Methods. This thesis employed data drawn from Pathways to Desistance Study. The data was collected between 2000 and 2010 in the United States. Participants were recruited from local court system after they were put on trial for a felony in Pennsylvania and in Arizona. In all 1051 adolescent males participated who were between the ages of 14 and 17 at the time of their crime. 94% of the participants were born in the United States, and together they formed multi-ethnic sample. Binary logistic regression analysis was used to explore the relationships between psychopathic traits, parental characteristics and re-offending after the trial. Also, the moderator effect of psychopathic traits on the relationship between parental characteristics and re-offending was explored. Used parental variables consisted of parental warmth, hostility, knowledge and monitoring of adolescent's spare time, and parents' socioeconomic status. Both aggressive offending and income offending were used as two separate outcome variables. The used crime rates were based on participants' self-reporting approximately two years after their trial. Results and conclusions. Higher level of parental hostility was found to be related to higher probability of offending. Parents' higher knowledge and monitoring of adolescent's spare time was found to be a related to lower probability of offending. Higher psychopathic traits increased the risk of offending. Psychopathic traits also moderated the relationship between parental hostility and offending. Parental hostility was found to be a risk factor for aggressive offending only among participants with low or moderate psychopathic traits but not among participants with high psychopathic traits. However, more research is needed to gain understanding of causality. Nevertheless, the results seem to highlight that among adolescents with high psychopathic traits effectiveness of interventions targeting delinquency is determined by how well their personality and unique characteristics are integrated into intervention strategies.Tavoitteet. Suureen osaan rikollisuutta syyllistyy väestöstä suhteellisen pieni osa ihmisiä, jotka tekevät monia rikoksia. Tehokkaasta rikollisuuden ennaltaehkäisevästä torjunnasta hyötyvät yhteiskunnassa kuitenkin kaikki. Korkeat psykopatian piirteet omaavia pidetään yhtenä haastavana rikollisten alaryhmänä, jotka syyllistyvät useisiin rikoksiin eri elämänvaiheissa. Samaan aikaan psykopatia ei kuitenkaan kaikkien kohdalla näyttäydy esteenä yhteiskunnalliseen sopeutumiseen ja menestymiseen käytettäessä mittareina sosioekonomista asemaa ja konfliktiherkkyyttä lainvalvontaviranomaisten kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kuinka vanhemmuustekijät ja psykopatiapiirteet yhdessä voisivat selittää rikoksiin syyllistymistä ja syyllistymättömyyttä. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2000-2010 kerättyä Pathways to Desistance –aineistoa. Tutkimukseen osallistujat kerättiin valikoiden paikallisten oikeudenkäyntien syytetyistä Yhdysvalloissa Pennsylvanian ja Arizonan osavaltioissa. Tutkimukseen osallistui 1051 nuorta miespuolista henkilöä, jotka rikoksentekohetkellä olivat 14-17 –vuotiaita. Osallistujista 94% oli syntynyt Yhdysvalloissa, ja kokonaisuutena he muodostivat monietnisen otoksen. Vanhempien lämmön, vihamielisyyden, valvonnan ja sosioekonomisen aseman sekä nuorten psykopatiapiirteiden yhteyttä oikeudenkäynnin jälkeiseen rikollisuuteen tutkittiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Päävaikutusten lisäksi tutkittiin psykopatiapiirteiden moderoivaa vaikutusta vanhempien taustatekijöiden ja nuorten rikollisuuden väliseen yhteyteen. Rikollisuuden lopputulosmuuttujana käytettiin erikseen aggressiivisia rikoksia sekä rahaan liittyviä rikoksia, jotka perustuivat nuorten itseraportointiin noin kaksi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluista vanhempien taustatekijöistä korkeampi vihamielisyys oli yhteydessä nuorten suurempaan todennäköisyyteen syyllistyä rikollisuuteen. Vanhempien korkeampi tietämys nuoren vapaa-ajasta ja sen monitorointi oli yhteydessä nuorten vähäisempään rikollisuuteen. Psykopatiapiirteet olivat rikollisuusriskiä kasvattava tekijä. Psykopatiapiirteet myös moderoivat vihamielisyyden ja rikollisuuden välistä yhteyttä. Vanhempien vihamielisyys näyttäytyi aggressiivisten rikosten riskiä kasvattavana tekijänä muiden kohdalla, mutta ei nuorilla joiden psykopatiapiirteet olivat korkealla. Tulosten taustalla olevien syiden ja kausaliteetin hahmottaminen vaatii kuitenkin lisätutkimusta. Tulosten valossa näyttää kuitenkin siltä, että nuorisorikollisuutta torjuvien interventioiden tehokkuus riippuu korkeat psykopatiapiirteet omaavien kohdalla siitä kuinka tarkasti heidän persoonallisuus ja erityisominaisuudet kyetään ottamaan interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon