Temperamentin yhteys äärimmäiseen uupumukseen

Tavoitteet. Kroonisen stressin tiedetään olevan merkittävä sairastuvuuden syy. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin synnynnäisen temperamentin yhteyttä pitkittyneen stressin seuraukseen, äärimmäiseen uupumukseen (engl. vital exhaustion). Tutkimuksissa äärimmäistä uupumusta on aiemmin tarkasteltu ensisijaisesti sydän- ja verisuonitautien yhteydessä. Sen on todettu muun muassa ennakoivan sydäninfarktia sekä olevan yhteydessä erilaisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin. Vastaavasti yksittäisten temperamenttipiirteiden on havaittu kytkeytyvän erilaisiin äärimmäiseen uupumukseen yhdistettyihin häiriötiloihin ja alttiustekijöihin. Suoraa tutkimusnäyttöä temperamentin yhteydestä äärimmäiseen uupumukseen on kuitenkin vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ennustaako temperamentti äärimmäistä uupumusta, kun temperamentti määritellään Bussin ja Plominin temperamenttiteorian mukaisesti. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 1132 aikuisikäistä osana Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimushanketta. Temperamenttia arvioitiin vuonna 2001 EAS-temperamenttiasteikolla ja äärimmäistä uupumusta vuosina 2001 ja 2007 Maastricht Questionnaire -kyselyllä. Temperamenttipiirteiden yhteyttä äärimmäiseen uupumukseen tarkasteltiin lineaarisilla regressioanalyyseillä. Kaikissa regressioanalyyseissä kontrolloitiin sukupuolen, iän, koulutustason ja siviilisäädyn vaikutukset. Lisäksi suoritettiin regressioanalyysit, joissa myöhempää uupuneisuutta ennustettaessa huomioitiin muiden taustatekijöiden ohella aikaisemman uupuneisuuden vaikutus. Tulokset ja johtopäätökset. Korkeamman emotionaalisuuden ja matalamman sosiaalisuuden havaittiin ennustavan korkeampaa uupuneisuutta kuuden vuoden seurannassa. Myös matalamman aktiivisuuden havaittiin ennustavan korkeampaa uupuneisuutta kuusi vuotta myöhemmin, vaikkei se ollut muiden temperamenttipiirteiden tavoin yhteydessä aikaisempaan uupuneisuuteen. Kokonaisuudessaan temperamentti selitti äärimmäisen uupumuksen vaihtelusta kuitenkin itsenäisesti hyvin vähän, kun aikaisempi uupuneisuus huomioitiin. Tutkimuksen perusteella temperamentti vaikuttaa selittävän enemmän äärimmäisen uupumuksen tasoa ja pysyvyyttä kuin muutosta.Objective. Chronic stress is known to be a significant cause of disease incidence. The current study was set out to assess the relationship between innate temperament and vital exhaustion, a consequence of long-term stress. Previous studies have mostly focused on studying vital exhaustion in relation to cardiovascular disease. Among other things, vital exhaustion has been shown to be a precursor of myocardial infarction and has been associated with cardiovascular risk factors. Similarly, temperament traits have been linked to disorders and risk factors related to vital exhaustion. The direct evidence of the relationship between temperament and vital exhaustion is, however, limited. The aim of this study was to determine whether temperament, as defined by Buss and Plomin, predicts vital exhaustion. Methods. The sample consisted of 1132 adults participating in the Cardiovascular Risk in Young Finns (CRYF) Study. Temperament was measured in 2001 using the EAS temperament inventory. Vital exhaustion was measured in 2001 and in 2007 using the Maastricht Questionnaire. The associations between temperament traits and vital exhaustion were examined by linear regression analyses. All analyses were adjusted for the effect of gender, age, education level and marital status. In additional analyses, vital exhaustion in 2001 was further controlled when predicting vital exhaustion in 2007. Results and conclusions. Higher emotionality and lower sociability predicted higher vital exhaustion over a 6-year time interval. Lower activity also predicted higher vital exhaustion six years later, although it was not associated with vital exhaustion at baseline like the two other traits. As a whole, temperament independently explained very little of the variance in vital exhaustion when vital exhaustion at baseline was taken into account. The results suggest that temperament plays a more important role in explaining the level and stability of vital exhaustion than explaining the increase or decrease in it