Ulkolämpötilan vaikutus sydän- ja verisuonitautien hoitojaksojen määrään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä

Tutkielmassa selvitetään tilastollisten menetelmien avulla ulkolämpötilan vaikutusta sydän- ja verisuonitautien kiireellistä hoitoa vaativien sairaustapausten määrään. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että sydän- ja verisuonisairauksien kuolleisuus lisääntyy sekä kuumalla että kylmällä säällä. Sairaustapausten osalta tutkimusnäyttö ei sen sijaan ole yksiselitteistä, joten uudelle tiedolle on perusteltu tarve. Ilmiön tutkiminen auttaa suunnittelemaan toimenpiteitä kylmyyden tai kuumuuden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi sekä ennakoimaan vaihteluja terveyspalveluiden tarpeessa. Sairaustapauksia kuvaavana aineistona on aikasarja päivystyksen kautta alkaneiden sydän- ja verisuonitautien (ICD-10 tautiluokituksen luokka I) hoitojaksojen vuorokausimäärästä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Aineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä. Lisäksi analyysissa käytetään European Climate Assessment & Dataset -palvelusta saatua aikasarjaa vuorokauden keskilämpötilasta sairaanhoitopiirin alueella. Molemmat aineistot kattavat vuodet 1987–2012. Lämpötilan ja hoitojaksojen määrän yhteyden selvittämiseksi aineistoon sovitetaan Poisson-regressiomalli. Estimoinnissa käytetään suurimman uskottavuuden estimaattoria ja mallinnuksessa huomioidaan mahdollisen ylihajonnan esiintyminen. Selitettävänä muuttujana on hoitojaksojen määrän logaritmi. Selittävinä tekijöinä ovat vuorokauden keskilämpötilan viivästetyt arvot 15 vuorokautta taaksepäin. Lämpötilan vaikutus oletetaan kahdessa osassa lineaariseksi. Koska vuorokausilämpötilojen aikasarja on voimakkaasti autokorreloitunut, tilastolliseen malliin asetetaan lämpötilan viivästettyjen arvojen regressioparametreille polynomirajoite. Näin malliyhtälöön jää vähemmän vapaita parametreja, ja lämpötilan viivästyneen vaikutuksen estimointi on helpompaa. Tilastollisen mallin muut selittävät tekijät ovat hoitojaksojen pitkän aikavälin trendiä kuvaava splinifunktio ja hoitojaksojen aikasarjan porraskohtia kuvaavat indikaattorimuuttujat sekä kuukautta, viikonpäivää ja vuosittain toistuvia juhlapäiviä kuvaavat indikaattorimuuttujat. Keskeinen tulos on, että sydän- ja verisuonitautien sairaustapausten määrä vähenee ulkolämpötilan noustessa. Esimerkiksi -20 asteen lämpötilassa hoitojaksojen määrän odotusarvo on 13,4 % suurempi kuin +20 asteessa. Paloittain lineaarisen mallin taitepisteen (16,5 astetta) alapuolella hoitojaksojen määrä laskee 0,23 % (95 %:n luottamusväli 0,11–0,35 %) lämpötilan noustessa yhdellä asteella. Taitepistettä korkeammissa lämpötiloissa yhden asteen nousu laskee sairaustapausten määrää 1,19 % (luottamusväli 0,68–1,72 %). Kylmyyden sairaustapauksia lisäävä vaikutus näyttää toteutuvan viivästyneesti vaikutuksen ollessa suurimmillaan 7–10 vuorokauden viiveellä. Tulosten perusteella ulkolämpötilan aleneminen lisää sairastavuutta ja terveyspalveluiden tarvetta sydän- ja verisuonisairauksissa. Toisaalta tulokset nostavat esiin ristiriidan, joka on havaittu muutamissa aiemmissakin tutkimuksissa: sydän- ja verisuonitautien hoitojaksojen määrä laskee kuumalla säällä, vaikka kuolleisuus samalla lisääntyy. Tämä saattaa viitata siihen, että kuumuus vaikuttaa ihmisen elimistöön eri tavoilla, joista osa on terveyden kannalta myönteisiä ja osa haitallisia. Tulokset antavat perusteen pyrkiä kylmään säähän liittyvien sairaustapausten ehkäisemiseen sekä selvittää kuumuuden terveysvaikutuksia tarkemmin