TOWARDS A PLURALISTIC CONSTITUTIONAL UNDERSTANDING OF STATE SOVEREIGNTY IN THE EUROPEAN UNION? : The Concept, Regulation and Constitutional Practice of Sovereignty in Finland and Certain Other EU Member States

This dissertation analyses state sovereignty from the point of view of national constitutions in the context of the constitutional pluralism of the EU. The research questions of the study are threefold. 1. What changes has the European Union caused in the conceptions and theories of state sovereignty? 2. How do the constitutions of the EU Member States regulate sovereignty? 3. How have these sovereignty provisions been interpreted in Finland, Germany, Denmark, Sweden, and Estonia in a selection of EU-related national treaty processes? These questions are examined with a combination of theoretical and genealogical methods as well as contextual legal dogmatics and legal comparison. The dissertation demonstrates that the EU, and European constitutionalism in general, has profoundly affected state sovereignty as a matter of national constitutional law. The concept of state sovereignty has met with increasing criticism. Particularly the idea of absolute sovereignty has faced its demise in the EU Member States. Nevertheless, the general scholarly take within constitutional law still holds on to the concept, but provides it with increasingly relative content expressed in different theories of delegated or shared sovereignty. The texts of the EU Member State constitutions, however, still hold on to rather absolute formulations of state sovereignty and are still silent on the EU despite its far-reaching effects on sovereignty. As a result the constitutional provisions on sovereignty have been subject to dynamic interpretation in order to enable the domestic ratification of the EU treaties and their amendments without jeopardising the EU s development. Germany belongs to the group of states whose constitutions do not contain a sovereignty clause and which have well-established empowerment clauses. The interpretations provided by the German Constitutional Court in regard to the EU treaties have at times been very EU critical, and influential: Sweden, for example, has clearly developed its EU regulation through the model provided by Germany. Sweden does not mention state sovereignty in its Constitutions, and its constitutional interpretation has been integration friendly. Denmark has an EU-minimalist Constitution, the rigidity and the strong built-in referendum institution of which has enabled it to negotiate opt-outs to the EU treaties, allowing it to escape certain significant consequences for sovereignty. Estonia is situated at the apex of sovereignty protectionist constitutions, but on the other hand its Supreme Court has adopted a very pro-EU manner of interpretation. Finland used to have one of the most sovereignty-oriented constitutions in the EU. However, during the country s EU membership the constitutional interpretation has shifted from a rigid and formalistic approach to state sovereignty towards emphasising and easing Finland s EU activities and other international cooperation. This development was codified in 2012 in the Constitution of Finland in the form of an EU clause and empowerment clauses. When considering both the textual level of sovereignty regulation and its interpretation in connection to the national EU treaty ratification procedures, the current Finnish constitutional understanding of sovereignty is more integration friendly than that of Germany, Denmark, Sweden, or Estonia. This dissertation argues in favour of a pluralistic understanding of state sovereignty for resolution of the problems related to sovereignty within the EU. In the new pluralistic understanding of state sovereignty, national conceptions of sovereignty are recognised in that they also contain within themselves the possibilities for international cooperation and EU membership, with the accompanying transfer of powers and widening of competences, in order to engender truly pluralistic interaction between the EU and its Member States.Väitöskirja käsittelee valtion suvereenisuutta eli täysivaltaisuutta kansallisten valtiosääntöjen näkökulmasta Euroopan unionin valtiosääntöoikeudellisen pluralismin viitekehyksessä. Väitöskirjan tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Mitä muutoksia EU on aiheuttanut suvereenisuuskäsityksiin ja -teorioihin? 2. Miten valtion suvereenisuutta säännellään EU:n jäsenvaltioiden perustuslaeissa? 3. Miten suvereenisuussäännöksiä on tulkittu osana EU-jäsenvaltioiden perustuslakeja EU:n perussopimuksiin liittyvissä kansallisissa hyväksymis- ja voimaansaattamisprosesseissa Suomessa, Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa? Väitöskirja osoittaa, että EU, ja eurooppalainen konstitutionalismi ylipäänsä, on vaikuttanut perustavanlaatuisesti valtion suvereenisuuteen kansallisessa valtiosääntöoikeudessa. Valtion suvereenisuuden käsitteeseen on kohdistunut lisääntyvää kritiikkiä. Eritoten ajatus ehdottomasta suvereenisuudesta on hylätty EU-jäsenyyteen sopimattomana. Valtiosääntöoikeustieteen piirissä valtion suvereenisuudesta pidetään kuitenkin yleensä yhä kiinni, mutta sille annetaan aiempaa relatiivisempi sisältö erilaisissa delegoidun tai jaetun suvereenisuuden käsitystapojen muodoissa. Kuitenkin monissa EU-jäsenmaiden perustuslaeissa käytetään edelleen jopa ehdottomia valtion suvereenisuuden muotoiluja. Saksa kuuluu maihin, joiden perustuslaeissa ei ole ns. suvereenisuusklausuulia ja joissa on jo pitkään ollut yksityiskohtainen toimivallansiirtosääntely. Saksan perustuslakituomioistuimen tulkinnat EU-sopimusten kansallisissa ratifiointiprosesseissa ovat olleet paikoin hyvin EU-kriittisiä ja ne ovat vaikuttaneet myös muiden jäsenvaltioiden perustuslakitulkintoihin ja jopa perustuslakien EU-säännöksiin. Esimerkiksi Ruotsi on kehittänyt perustuslaintasoista EU-sääntelyään selvästi Saksasta omaksutuin mallein. Ruotsin perustuslain eivät pidä sisällään mainintoja valtion suvereenisuudesta, ja ruotsalainen perustuslain tulkintakäytäntö on ollut integraatiomyönteistä. Tanskan jäykkä EU-minimalistinen perustuslaki vahvoine kansanäänestysinstituutioineen on saanut aikaan jopa EU-tason vaikutuksia: Tanska on pystynyt neuvottelemaan EU-perustamissopimuksiin varaumia, joiden avulla se on välttänyt eräitä merkittäviä suvereenisuusvaikutuksia. Viro sijoittuu suvereenisuutta korostavien perustuslakien kärkisijalle, mutta toisaalta Viron korkein oikeus on omaksunut erittäin EU-myönteisen tulkintakäytännön. Suomella oli aiemmin yksi EU:n suvereenisuuspainotteisimmista perustuslaeista. Kuitenkin EU-jäsenyydestä lähtien jäykkä ja formalistinen perustuslain suvereenisuustulkinta muuttui Suomen EU-toimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä korostavaan ja helpottavaan suuntaan. Tämä kehitys kirjattiin vuonna 2012 Suomen perustuslakiin EU-jäsenyys- ja toimivallansiirtosäännösten muodossa. Suomessa ei ole enää olemassa sellaisia perustuslain tekstissä selvästi julkilausuttuja integraatiota rajoittavia säännöksiä kuin vertailumaissa. Kun huomioidaan sekä perustuslain tekstitaso että EU sopimuksiin liittyvät kansalliset suvereenisuustulkinnat, suomalainen valtiosääntöoikeudellinen suvereenisuuskäsitys on nykyään EU-myönteisempi kuin Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Viron. Väitöskirjassa tutkittujen käsitysten, teorioiden, perustuslakien tekstien ja perustuslain tulkintojen valossa ei ole olemassa yhtenäistä eurooppalaista valtion suvereenisuuden ymmärrystä. Väitteenä on, että juuri tämän kansallisen pluralismin vuoksi valtion suvereenisuus voi säilyttää valtiosääntöisen toimivuutensa EU:ssa. Uudessa pluralistisessa valtion suvereenisuuden ymmärryksessä kansalliset suvereenisuuskäsitykset tunnustetaan siten, että ne pitävät sisällään myös kansainvälisen yhteistyön ja EU-jäsenyyden mahdollisuudet, niihin liittyvine vallansiirtoineen ja toimivallan laajennuksineen, EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen todellisen vuorovaikutuksen luomiseksi