Myönnyttelyn käytänteitä : Erimielisyys ja yhteisymmärryksen rakentaminen vuorovaikutuksessa

This study examines conceding as a social practice in Finnish conversation as well as the linguistic structures that are used to implement it, such as "voihan se olla" it may (well) be . The four case studies that are analysed are connected by a concessive sequence of turns at talk. In this sequence, the concessor concedes the prior speaker s point of view as (potentially) correct and either implies reserve or subsequently asserts a contrastive point of view. The data consist of telephone calls and video-recorded conversations between acquaintances and family members, as well as conversations from internet forums and a chat room. This study applies the method of Conversation Analysis and adopts the orientation of Construction Grammar on linguistic structures as holistic combinations of form and function. The central research questions of this analysis are 1) what gets done with the linguistic structures that the study examines, 2) what are the social, interactional, and sequential factors involved in the choice of a specific format, and 3) what is the relationship between linguistic constructions and social interaction. The functions of the linguistic structures analysed in this study differ in several ways. The concessor may comment on the truthfulness of the prior speaker s statement or its implied consequences. He or she may modify the prior speaker s statement or assert agreement without modification. In addition, concession can imply either independent knowledge about the subject at hand, or a lack of that knowledge. In the data, the more minimal concessive structures (such as "voi olla" may be and "se voi olla" it may be ) are crystallized so that even a small difference in form results in a difference in function. By contrast, more elaborated clausal concessions allow for variation in their lexical form while retaining their function. This study reveals the two faces of conceding in interaction. While conceding may advance the speakers agreement and mutual understanding, it also may serve as a resource to express disagreement and to represent the other speaker s point of view as rather foolish. In addition, this study demonstrates that concessive structures carry a frame semantic meaning of a larger concessive sequence. The recipients of a concession can therefore anticipate disagreement on the basis of the concessive move. As a result, constructions are to be understood as established practices through which speakers perform and interpret social actions as well as projections of upcoming actions.Myönnyttelyllä on eri tehtävä kuin samanmielisyyden tai erimielisyyden osoituksilla Keskustelussa tehtävien samanmielisyyden ja erimielisyyden osoitusten välissä on toiminto, jonka tehtävät ja tyypilliset seuraukset keskustelussa poikkeavat niin saman- kuin erimielisyyden osoituksissa. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tätä toimintoa kutsutaan myönnyttelyksi: puhuja ilmaisee (varauksellista) samanmielisyyttä toisen puhujan esittämän näkökannan kanssa ja jättää lopullisen näkökantansa avoimeksi tai jatkaa erimielisen näkökannan esityksellä. Tutkimus perustuu aidon vuorovaikutuksen analyysiin. Sen aineistona on esimerkiksi ystävien ja sukulaisten välisiä arkipäivän keskusteluja sekä internetin keskustelupalstojen keskusteluja. Tutkimus osoittaa, että keskustelijat osaavat tulkita periaatteessa samanmielisyyttä ilmaisevasta lauseesta, kuten "voihan se niinkin olla", että puhuja on kuitenkin ilmaisemassa erimielisyyttä. Myönnytys otetaan siis vastaan eri tavalla kuin samanmielisyyden tai erimielisyyden osoitus, ja myönnyttelijä pyritään esimerkiksi vakuuttamaan esitetyn näkökannan oikeellisuudesta. Tutkimuksessa käsitellään niin ikään "joo mut" ja "nii mut" -alkuisia vastauksia ja osoitetaan, että siinä missä "joo mut" -puhuja pyrkii lopettamaan jostakin aiheesta puhumisen, "nii mut" -puhuja jatkaa puheenaihetta ja laajentaa toisen puhujan näkökantaa jollakin tapaa. Ero tarkasteltujen lauseiden (kuten "voi se vähä olla kova") ja yhden sanan ("joo" tai "nii") myönnytysten välillä on, että lausemyönnytykset käsittelevät toisen puhujan esittämän näkökannan totuusarvoa tai järkevyyttä, kun taas yhden sanan myönnytyksen puhuja käsittelee "mutta"-alkuisessa puheessaan toisen puhujan esittämän näkökannan seurauksia ja pyrkii osoittamaan ne erilaisiksi kuin tämä (mahdollisesti) ajatteli. Tutkimuksessa näytetään, että myönnyttelyn tehtävät eroavat toisilleen tuttujen ihmisten arkipäivän keskusteluissa ja toisilleen mahdollisesti vieraiden ihmisten välisissä internet-keskusteluissa. Ystävysten välisissä arkipäivän keskusteluissa myönnyttely jättää puhujan oman näkökannan osittain avoimeksi ja suuntautuu yhteisymmärryksen rakentamiseen, kun taas internetissä ja muissa laajan kuulijajoukon tilanteissa keskustelijat voivat ilmaista sillä asenteellista erimielisyyttä ja pyrkiä muun yleisön taivutteluun oman näkökannan taakse ja myönnyteltävää näkökantaa vastaan. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa niin sosiaalisen vuorovaikutuksen tunnistettavasta aihepiiristä, samanmielisyyden ja erimielisyyden ilmaisujen välisestä harmaasta alueesta, kuin myönnyttelyyn käytetyistä kielen rakenteista ja niiden rakenneosista