Sense of Religion : The Lifelong Religious Practice of the Evacuee Karelian Orthodox Women in Finland

This study examines the lived religion of elderly Finnish Orthodox Christian women in present-day Finland. It discusses the women s everyday religious practice within the domestic environment. Furthermore, it also traces the ways in which their religion had been affected by their life histories, the changing status of the Orthodox community, and the modernization of Finnish society in the course of the 20th century. The primary research material for this study consists of interviews of 24 women. Finland is a Lutheran-dominated country; today, about one percent of Finns belong to the Orthodox Church. Traditionally, most of the Orthodox resided in Finnish Karelia. After the Second World War, Finland had to cede large areas of Karelia to the Soviet Union. In the process, two thirds of the Finnish Orthodox lost their homelands. All the interviewees, or their parents, had been among the evacuees from Karelia. The theoretical-methodological approach made use of in the study is based on practice theory. In particular, the concept of habitus as developed by the sociologist Pierre Bourdieu is applied to analyze the women s interview accounts. The concept captures Bourdieu s understanding of the reciprocal dynamic between practice, subjectivity, and structures of power. The analysis demonstrates that the interviewees religion was characterized by a movement between routine and reflexive action. Judging from the material, they mostly did religion in a habitual fashion. Nevertheless, they could also perform their practices more intentionally, to reinforce their identity against specific others. These two aspects of the women s religion are traced, respectively, to their childhood religious socialization and their social trajectories as minority religious practitioners in Finnish society. Ultimately, the analysis forms an account of the women s religion as habitus. The informants religious habitus constituted an embodied and practical sense of religion, which informed both their routine religious practices and more conscious and creative religious actions. This study provides a description and a theoretical representation of one particular style of contemporary religiosity: the lifelong religion of older lay women. Within recent scholarship on religion, the religion of women of the inter-war generation has not received much attention. This study, moreover, offers a reading of Bourdieuan social theory as applied to the lived religion of minority practitioners. As such, it illustrates the explanatory potential that a Bourdieuan approach can bring to analyses of relatively stable religion.Tutkimus käsittelee iäkkäiden siirtokarjalaistaustaisten ortodoksinaisten uskontoa nyky-Suomessa. Tarkemmin ottaen tutkimus on tulkinta ortodoksinaisten eletystä uskonnosta ja uskonnollisesta habituksesta eli uskonnon tunnusta (sense of religion). Työn teoreettisen lähtökohdan muodostaa sosiologi Pierre Bourdieun näkemys habituksesta elämänhistoriaa heijastavana makujen ja taipumusten systeeminä, joka ohjaa yksilön käyttäytymistä. Analyysissä tarkastellaan niin vähemmistöaseman, sukupuolen kuin sukupolvenkin vaikutuksia uskontoon. Päärooliin nousee kuitenkin pitkä ajallinen kesto: saman uskonnon harjoittaminen läpi elämän. Tutkimus perustuu 24 ortodoksinaisen haastatteluille. Naisten ikä haastatteluhetkellä oli keskimäärin 75 vuotta ja he olivat taustaltaan Karjalan evakkoja. Talvi- ja jatkosodan myötä yhteensä kaksi kolmasosaa Suomen ortodokseista joutui jättämään kotinsa. Sotienjälkeisinä vuosikymmeninä ortodoksisiirtolaiset kohtasivat runsaasti ennakkoluuloja, mutta sittemmin yleinen mielikuva ortodoksisuudesta on muuttunut positiiviseksi. Työssä tarkastellaan, kuinka evakkous ja ortodoksien muuttuva asema suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikuttanut naisten uskonnollisuuteen. Ortodoksinaisten elinaikana suomalainen yhteiskunta on käynyt läpi voimakkaan modernisaation. Samalla se on maallistunut ja moniarvoistunut. Työssä pohditaan näiden kehityskulkujen vaikutuksia haastateltavien uskontoon sekä naisten tulkintoja muutoksista. Erityisesti analysoidaan heidän uskonharjoituksessaan heijastuvia käsityksiä sukupuolirooleista. Puolisoiden välinen uskonnollinen työnjako nousee mielenkiintoisella tavalla esille, koska naisista 20 oli (ollut) naimisissa luterilaisen miehen kanssa ja valtaosan lapset oli niin ikään kastettu luterilaisiksi. Tutkimus osoittaa, että ortodoksinaisten uskonnon perustan muodostivat sekä lapsuuden sosialisaatio ortodoksisuuteen että elämä vähemmistöuskonnon naispuoleisina edustajina sotienjälkeisessä Suomessa. Yhtäältä naisten uskonnollisuutta luonnehti rutiininomainen, jatkumoita korostava toiminta. Samanaikaisesti he kuitenkin toteuttivat uskontoaan joustavasti, luterilaisten perheenjäsenten tarpeet huomioiden. Erityisesti äitiys oli naisten uskonnossa keskeisellä sijalla. Kaiken kaikkiaan vähemmistöasema sekä aikuisiän perheessä että ympäröivässä yhteiskunnassa oli tehnyt naisista poikkeuksellisen tietoisia uskontonsa erityispiirteistä. Ajoittain heidän uskonharjoituksestaan muodostuikin omien perinteiden tietoista toteuttamista, jolla vahvistettiin omaa identiteettiä suhteessa eri tavoin uskoviin, kuten luterilaisiin ja ortodoksisuuteen kääntyneisiin