Asemoituminen suhteessa toisiin : Laadullinen tutkimus huumeiden käyttäjien identiteettien rakentumisesta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin sitä, millä tavoin huumeiden käyttäjät rakensivat identiteettejään elämäntarinoita kertoessaan. Täsmällisemmin tarkasteltiin sitä, millä tavoin huumeiden käyttäjät asemoivat itseään suhteessa valtaväestöön ja toisiin huumeiden käyttäjiin. Tutkimuskysymyksinä olivat 1) Miten huumeiden käyttäjät elämäkertahaastatteluissaan asemoivat itseään ja toisia sekä 2) Millä tavalla he puheessaan viittaavat ja ottavat kantaa kulttuurisiin valtatarinoihin. Aineistona käytettiin ensimmäisen huumeaallon aikana 1960- ja 1970-luvuilla huumeiden käytön aloittaneiden henkilöiden elämäkerrallisia haastatteluja. Aineisto koostui 21:sta haastattelusta. Tutkimuksen metateoreettinen tausta pohjautui sosiaaliseen konstruktionismiin ja identiteettien määriteltiin diskursiivisen psykologian mukaan sosiaalisesti rakentuviksi. Tarkemmin sovellettiin asemointiteoriaa, jossa tarkastelu kohdistuu siihen, millä tavoin subjektiasemat rakentuvat vuorovaikutuksessa. Haastateltavien todettiin asemoivan itsensä ulkopuolisiksi suhteessa ryhmään, jota he kutsuivat kunnon kansalaisiksi. Tätä ulkopuolisuutta selitettiin valtaväestön tuomitsevuuden ja oman elämän erilaisuuden kautta. Valtaväestön tarjoama leimattu ja rikollinen identiteetti olivat vahvasti haastateltavien tunnistamat ja vahvimmin heitä valtaväestöstä erottavia tekijöitä. Leimautumisen vuoksi haastateltavat katsoivat, ettei heillä ollut mahdollisuutta kuulua normaaleiden kategoriaan, vaikka he olisivatkin pitäneet itseään tavallisina. Valtaväestöstä huumeiden käyttäjiä erotti myös se, ettei heidän elämäänsä kuulunut normaalielämälle tyypillisiä asioita. Asemoidessaan itseään suhteessa muihin huumeiden käyttäjiin haastateltavat puhuivat heille haastattelun kontekstin kautta tarjoutuvaa huumeiden käyttäjiin liitettyä negatiivista identiteettiä vastaan. Haastateltavat torjuivat esimerkiksi nistin ja narkomaanin asemia. Eroja muihin huumeiden käyttäjiin selitettiin huumeiden käytön hallinnan, moraalisuuden ja persoonallisuuden kautta. Haastateltavat korostivat omaa toimijuuttaan suhteessa toisiin huumeiden käyttäjiin, ja katsoivat pystyvänsä valitsemaan sen, millä tavalla käyttäytyivät. Eroja suhteessa toisiin huumeiden käyttäjiin tehtiin hienosyisemmin ja useammilla ulottuvuuksilla kuin valtaväestöön