Tulevaisuuden keittiö

Tässä tutkimuksessa arvioidaan kuluttajatutkimuksen keinoin sitä, millaisia mahdollisuuksia on kytkeä kestävää tietoyhteiskuntakehitystä keittiöön liittyviin ekologisesti kestäviin innovaatioihin. Tutkimuksen kontekstiksi valittiin keittiö, koska se on kuluttajien arkista ja sosiaalista toimintaympäristöä. Siellä valmistetaan ruokaa ja aterioidaan, mutta myös uusinnetaan sosiaalisia suhteita. Keittiöön ovat keskittyneet kotitalouksien materiaali- ja energiaintensiivisimmät toiminnot, ja siksi keittiö on ympäristöpoliittisesti merkityksellinen ja haasteellinen tila. Keittiö on mielenkiintoinen myös tieto- ja viestintäteknologian kannalta. Teknologiavisioiden näkemykset sähköisestä kaupankäynnistä tai kodin tieto- ja kontrollijärjestelmistä esitetään usein keittiön toimintoihin liittyvinä näkemyksenä. Työssä tutkitaan, millä edellytyksillä ja millä tavoilla tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamat luonnonvaroja säästävät innovaatiot voisivat tulla osaksi kuluttajien arkea. Toiseksi tarkastellaan, miten nämä innovaatiot liittyvät osaksi kuluttajien arjen kulttuuria. Lisäksi tutkimuksella on tärkeitä menetelmällisiä tavoitteita. Pyrkimyksenä on tuoda esiin kansalais- ja maallikkonäkemystä käynnissä oleviin tulevaisuuskeskusteluihin. Hankkeessa kokeiltiin menetelmää, jota kutsutaan visionääriseksi vuorovaikutukseksi. Siinä kuluttajat pääsevät ottamaan kantaa ja kommentoimaan tutkijoiden laatimia tulevaisuuteen sijoittuvia vaihtoehtoisia visioita. Tutkijaryhmän tulevaisuuden keittiöön liittyneistä ympäristö-, teknologia- ja kulutusvisioista löytämät radikaalit innovaatiot esiteltiin kuluttajille neljänä erilaisena skenaariona, joissa sidottiin yhteen neljä ulottuvuutta: keittiön käyttäjät, tila, teknologiat ja toiminta. Taustakyselyn perusteella ryhmäkeskusteluihin osallistuneet jakoivat yleisen eurooppalaisen positiivisen näkemyksen tieteen ja teknologian mahdollisuuksista tehdä ihmisen elämästä terveempää, helpompaa ja mukavampaa. Keskustelijoista nuorten asenteet teknologian vastaanottoon olivat kriittisimmät. Pohdittaessa teknologian hyväksyttävyyttä keittiön kontekstissa on tärkeää huomata, että keittiön ideaali oli monilta osin jaettu huolimatta siitä, että keskustelijoiden elämäntilanteet ja elämänvaiheet olivat hyvin erilaisia. Hyvä keittiö on toimiva ja tilava, siellä on paljon laskutilaa ja riittävästi kaapistoja. Käytännöllisyys ja funktionaalisuus olivat jaettuja ideaaleja, jotka määrittivät myös turhan ja välttämättömän erotteluja. Toisaalta hyvässä keittiössä on myös miellyttävää. Siellä on mukava olla, sinne perhe kokoontuu ja siellä tavataan ystäviä. Keittiön ideaaliin ympäristönäkökohdat mahtuivat vain, kun ne toteuttivat käytännöllisyyden vaatimusta. Puheessa ympäristö ei yleensä ollut aktiivisesti läsnä, vaan se tuli mukaan esimerkiksi puheena jätteiden lajittelusta. Kuluttajille ympäristö oli rutinoituneita tapoja toimia keittiössä: ruoan jäähdyttämistä ennen laittamista jääkaappiin, kannen käyttöä kattilassa, täysiä koneellisia astioita, jätteiden erottelua ja vedenkeittimen hyödyntämistä. Monille tällaiset kulutuksen ympäristövaikutuksia vähentävät toimintatavat olivat tulleet itsestäänselvyyksiksi. Tietoyhteiskuntaa ei nähty kestävän kehityksen kumppanina. Tämä tuli esille niin teknologiaoptimististen lapsiperheiden vanhempien ja kokeneiden kuluttajien kuin teknologiakriittisten nuorten kuluttajien keskusteluissa. Soveltamamme menetelmä toi esiin sen, että vaikka uudesta keittiöteknologiasta ollaan kiinnostuneita, on vaikeaa löytää kulttuurisesti jaettua näkemystä siitä, mitä kestävä tietoyhteiskunta voisi tarkoittaa arkisina käytäntöinä keittiössä. Jotta kestävä kehitys ja tietoyhteiskunta voisivat tukea toisiaan ja yhdistyä ihmisten arkielämässä, on kestävyyttä aktiivisesti luotava uuteen teknologiaan ja sen käyttötapoihin