A Comparison of Drug-Eluting Stent and Intranasal Corticosteroid Spray in the Treatment of Chronic Rhinosinusitis

Paikallisesti nenään käytetty kortikosteroidisumute on pitkittyneen nenän sivuontelotulehduksen ensisijainen hoitomuoto. Tämän hoitomuodon suurin ongelma on, ettei nenäkäytävään sumutettu lääkeaine pääse suljettujen, sairaiden sivuonteloiden sisälle, jolloin hoidon teho jää osittaiseksi. Leikkaussaliolosuhteissa suoraan seulalokeroiden sisälle asetettava lääkeannostelija Relieva StratusTM MicroFlow Spacer (Relieva Stratus) vapauttaa kortikosteroidia paikallisesti, jolloin sairastuneiden sivuonteloiden sisälle saadaan korkea lääkepitoisuus. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on selvittää Relieva Stratus-lääkeannostelijan tehoa ja turvallisuutta verrattuna samaa kortikosteroidia sisältävään nenäsumutteeseen pitkittynyttä sivuontelotulehdusta sairastavilla potilailla. Lisäksi halutaan arvioida, voidaanko lääkeannostelijaa käyttämällä vähentää laajempaa ja riskialttiimpaa sivuontelokirurgiaa, ja onko leikkausnavigaattoriavusteinen tekniikka läpivalaisutekniikkaa käyttökelpoisempi lääkeannostelijan asetuksessa. Tutkimukseen valittiin 63 aikuista potilasta, joilla oli todettu kartiokeilatietokonetomografialla varmistettu pitkittynyt sivuontelotulehdus, ja joiden oli arvioitu hyötyvän sivuonteloleikkauksesta. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään sukupuolen, iän, astman, nenäpolypoosin ja tupakoinnin suhteen. Lääkeannostelijaryhmälle (34 henkilöä) asennettiin triamsinoloniasetonidia (Kenalog40® 40 mg/ml) vapauttava lääkeannostelija molemmille puolille seulalokeroihin. Nenäsumuteryhmä (29 henkilöä) käytti samaa kortikosteroidia sisältävää nenäsumutetta (Nasacort® 55ug/annos) kuuden kuukauden ajan. Läpivalaisutekniikalla lääkeannostelija asetettiin 13 ensimmäiselle potilaalle ja lopuille 21 potilaalle käyttäen leikkausnavigaattoria. Päämuuttuja tutkimuksessa oli nenän ja nenän sivuonteloiden sairauksiin kehitetty tautikohtainen oire- ja elämänlaatumittari SNOT-22. Oireita arvioitiin myös Visual Analogue Scale (VAS) -mittarilla. Lisäksi potilaita tutkittiin sivuonteloiden kartiokeilatietokonetomografiatutkimuksella, nenän tähystyksellä sekä nenän virtaus- ja tilavuustutkimuksilla. Seurantakäynnit toteutettiin kolme ja kuusi kuukautta hoidon aloituksen jälkeen. Kolme vuotta tutkimuksen jälkeen kartoitettiin, oliko potilaille tehty tutkimuksen jälkeen sivuonteloleikkauksia. Tutkimuksen päättyessä tutkimuksessa oli mukana yhteensä 57 potilasta (28 lääkeannostelijaryhmässä, 29 nenäsumuteryhmässä). Molempien ryhmien potilaiden oireet vähenivät ja elämänlaatu parani SNOT-22- mittarilla mitattuna sekä kolmen että kuuden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Oireet vähenivät molemmissa ryhmissä myös VAS-mittarilla arvioituna. Nenäsumuteryhmässä havaittiin molemmilla seurantakäynneillä tilastollisesti merkitsevä nenäkäytävän kokonaistilavuuden kasvu. Vastaavaa kasvua ei havaittu lääkeannostelijaryhmässä ja tämä tulos oli ainoa, jossa löydettiin tilastollinen ero tutkimusryhmien välillä. Lähes puolet molempien ryhmien potilaista ei enää tarvinnut sivuonteloleikkausta hoidon aloitusta seuranneen puolen vuoden seurantajakson jälkeen. Potilaan tupakointi lisäsi leikkaushoidon tarvetta; tupakoivista potilaista leikkaushoitoon päätyi 74% ja tupakoimattomista 42%. Hoidon teho vaikutti säilyvän, sillä kolmasosalle tutkimukseen osallistuneista potilaista ei tehty sivuonteloleikkausta kolmen vuoden tutkimuksen aikana. Tutkimusryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa leikkaukseen hakeutumisessa. Leikkausnavigaattoria käyttäen lääkeannostelija pystyttiin ohjaamaan tarkasti haluttuun sivuonteloon. Läpivalaisutekniikalla ei päästy yhtä tarkkaan lopputulokseen. Lisäksi läpivalaisutekniikka, toisin kuin leikkausnavigaattori, edellyttää potilaalle ja henkilökunnalle haitallisen röntgensäteilyn käyttöä. Näin ollen leikkausnavigaattoriavusteista tekniikkaa voitiin pitää kokonaisuudessaan käyttökelpoisempana ja turvallisempana menetelmänä. Uuden lääkeannostelijan käyttö oli helppoa ja turvallista. Merkittäviä haittavaikutuksia ei havaittu asetuksen yhteydessä tai myöhemmin seurannan aikana. Potilaiden oireet vähenivät ja elämänlaatu koheni sekä lääkeannostelija- että nenäsumuteryhmässä. Koska varsin kalliin lääkeannostelijan asettaminen seulalokeroihin vaatii leikkaussaliolosuhteet, läpivalaisun tai leikkausnavigaattorin käytön, ja sisältää mahdollisuuden haittavaikutuksiin, ei lääkeannostelijan käyttöä voida suositella pitkittyneen sivuontelotulehduksen ainoana hoitomuotona. Vastaavaan hoitotulokseen voidaan päästä turvallisemmalla ja varsin edullisella kortikosteroidinenäsumutteen käytöllä. Kiinnittämällä huomiota nenäsumutteen lääkkeenottotekniikan opetukseen, ja kannustamalla potilasta lääkkeen säännölliseen käyttöön, voidaan parantaa pitkittyneen sivuontelotulehduksen hoitotuloksia, sekä parhaassa tapauksessa leikkaushoidon tarve häviää lähes joka toiselta potilaalta.Topical corticosteroid therapy is the first-line treatment of chronic rhinosinusitis (CRS). The topical administration route of nasal sprays or drops often leads to suboptimal drug delivery inside the paranasal sinuses and correspondingly to suboptimal treatment results. The Relieva StratusTM MicroFlow Spacer is a drug- eluting stent (DES) that is temporarily implanted into the ethmoid sinus to provide local and targeted delivery of the corticosteroid to the mucosa in order to relieve symptoms and avoid sinus surgery. The aim of this prospective, randomised, clinical study was to compare the efficacy and safety of the DES and optimally dosed, regularly used topical intranasal corticosteroid (ICS) spray therapy in patients with CRS. Further, to evaluate whether image-guided navigation (IGS)-assisted DES insertion into the ethmoid sinus would prove to be more useful than fluoroscopic guidance. And finally, to evaluate whether a DES implanted in the ethmoid sinuses can prevent sinus surgery. Sixty-three adult patients (44 women, 19 men) with ethmoidal involvement in cone beam computed tomography (CBCT) whose first-line medical treatment with topical ICSs had failed and who were candidates for endoscopic sinus surgery (ESS) were randomised into two groups with the following parameters: age, sex, asthma, nasal polyposis, and the use of tobacco. Patients in the DES group (n=34) received stents filled with 24 mg of triamcinolone acetonide (Kenalog40®) solution on both sides, whereas patients in the nasal spray group (n=29) used triamcinolone acetonide nasal spray (Nasacort® 55ug/dose) 2 doses/day on both sides for six months. The first 13 patients were implanted with DES by using fluoroscopy and the remaining patients underwent IGS-assisted DES insertion. The main outcome variable was the 22 item Sinonasal Outcome Test (SNOT-22). Visual analogue scale (VAS), direct nasal endoscopy, and rhinometric measurements were performed at the beginning of the study, and after three months and six months of follow-up. CBCT imaging of the paranasal sinuses was performed before the therapeutic interventions and at the end of the follow-up period. Patients were followed up prospectively for six months and at 36 months to find out whether they had undergone ESS. A total of 57 patients (DES n=28, nasal spray n=29) were available for analysis at both timepoints. Both treatment modalities significantly improved quality of the life (QoL) as measured with SNOT-22 score with no significant difference being found between the two groups. The VAS score decreased in both groups – improvements were significant at three and six months in the nasal spray group, but a significant difference was noted only at three months in the DES group. There was a statistically significant increase in total nasal cavity volumes in the ICS spray group, but not in the DES group. No other differences in the mean total resistance in rhinomanometry, endoscopic score or Lund-Mackay staging system score was found between the groups. ESS could be prevented in almost half of the patients in both groups at 6 months (DES 13/28, 46%, nasal spray 14/29, 48%). At 36 months, 20/28 (71%) of the patients in the DES group and 18/29 (62%) in the nasal spray group had been operated. There were no significant differences between the groups at either timepoint. Fourteen of the 19 (74%) smokers and 16 of the 38 (42%) non-smokers were operated at the 6-month timepoint (p=0.024). There were no immediate or delayed complications or significant adverse effects. The IGS-assisted approach improved the accuracy of the insertion and made it possible to treat precisely the diseased cells identified in preoperative CT imaging. We found the insertion of the DES easy and safe to perform. Due to radiation protection concerns, the complexity and variability of ethmoidal cavity anatomy and the vital anatomical structures surrounding the ethmoidal cells, we recommend the use of optical IGS in the insertion. Patients benefitted from both DES and ICS spray and QoL improved in both groups. We could not find any significant difference between the treatments except the greater increase in the total nasal cavity volumes favouring the nasal spray group. In the medium term (6 months), ESS can be prevented by both therapies in almost half of cases. This preventive effect was, however, somewhat diminished in the long term (36 months). These results emphasise the importance of optimal dosing technique, motivation and regular, long-term administration of topical ICS therapy in the primary treatment of CRS. Because of the good results for the nasal spray and the much higher material and operating room costs associated with the DES, we cannot recommend the use of the DES over nasal spray as a monotherapeutic treatment for CRS