Sähköverkkoyhtiöiden muuntajaöljyvahinkojen käsittely

Sähköverkkoyhtiöiden tyypillinen ympäristövahinko on pylväsmuuntamon muuntajaöljyvahinko, joka voi tapahtua mm. öljytäytteisen muuntajan vaurioituessa tulipalon tai salamaniskun seurauksena. Muuntajaöljyvahingot voivat aiheuttaa tapahtuessaan riskin maaperän ja pohjaveden pilaantumiselle öljyhiilivedyillä, joten sähköverkkoyhtiön reagoiminen muuntajaöljyvahinkoon tarpeeksi nopeasti ja oikealla laajuudella, on tärkeää. Öljyvahingoissa toimimista määrittävät pitkälti Pelastuslaki 379/2011 ja Ympäristönsuojelulaki 527/2014. Tämän työn tavoite on selvittää, toimivatko sähköverkkoyhtiöt lainsäädännön ja viranomaisten vaatimusten mukaan muuntajaöljyvahinkotilanteissa, ja kuinka muuntajaöljyvahinkoihin liittyvää toimintaa on mahdollista kehittää muuntajaöljyllä pilaantuneiden maiden kunnostusmenetelmien valinnassa ja huomioimalla kestävyys kunnostuksessa. Tässä työssä tutkitaan sähköverkkoyhtiöiden muuntajaöljyvahinkojen käsittelyä esimerkkiyrityksen Caruna Oy:n kautta, minkä avulla esimerkkiyritykselle ja alan toimijoille pyritään löytämään hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja. Työn tutkimusosuus toteutettiin keräämällä kyselyjen ja haastatteluiden avulla tietoa muunta-jaöljyvahingoista ja yleisesti öljyvahinkoihin liittyvistä kehitystarpeista pelastuslaitoksilta, kunnilta, sähköverkkoyrityksen verkostourakoitsijoilta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta. Lisäksi tutkittiin, kuinka esimerkkiyrityksen muuntajaöljyvahinkojen tietoja käsitellään ja miten jo olemassa olevaa yhtiön muuntajaöljyvahinkoihin liittyvää ohjeistusta noudatetaan sisäisesti ja verkostourakoitsijan toimesta. Maalla tapahtuviin öljyvahinkoihin ei ole olemassa yksityiskohtaista viranomaisten ohjeistusta toiminnanharjoittajalle kuten sähköverkkoyhtiöille, mikä vaikeuttaa sähköverkkoyhtiön toimimista öljyvahinkotapauksissa viranomaisten toivomalla tavalla. Esimerkiksi keskitetysti ei olla kerrottu, milloin eri viranomaisille tulisi ilmoittaa öljyvahingoista ja mitkä viranomaiset haluavat tietoonsa ympäristökonsultin loppuraportin. Sähköverkkoyhtiöt eivät tulosten mukaan välttämättä aina toimi lainsäädännön mukaan, sillä jossain vastauksissa epäiltiin, ettei kaikkia muuntajaöljyvahinkoja ilmoiteta hätäkeskukseen. Työssä havaittiin lisäksi, että viranomaisten välillä on eroja toimintatavoissa, kuten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella öljyvahinkotapausten kirjaamisessa sähköiseen maaperän tilan tietokanta-järjestelmään. Työssä ilmeni, että muuntajaöljyllä pilaantuneissa kohteissa käytetään Suomessa vain massanvaihtoa muiden soveltuvien kunnostusmenetelmien kuten auma- ja reaktorikompostoinnin, tehostetun biologisen kunnostuksen sekä yhdistetyn kemiallisen ja biologisen kunnostuksen sijaan. Kunnostuksen kestävää kehitystä ei olla otettu työn tuloksien mukaan huomioon sähköverkkoyhtiöissä. Tutkimuksen tuloksien pohjalta laadittiin esimerkkinä olleelle sähköverkkoyhtiöille toimintamalli, minkä mukaan tiedottaa öljyvahingosta sekä lähettää ympäristökonsultin loppuraportti öljyvahinkotapauksesta pelastuslaitoksille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, kunnan ympäristöviranomaisille ja maanomistajalle. Mallissa otettiin huomioon viranomaisten toiveet tiedonsaannista ja öljyvahinkoihin liittyvä lainsäädäntö. Malliin muun muassa lisättiin esimerkkiyrityksen aikaisemmasta toiminnasta poiketen ilmoituksen tekemisen öljyvahingosta kunnan ympäristöviranomaiselle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja maanomistajalle sen sijaan, että vain hätäkeskukselle ilmoitettaisiin. Työssä tehtiin myös ehdotus viranomaistyön ja sähköverkkoyhtiöiden toiminnan yhtenäistämisestä valtakunnallisesti öljyvahinkotilanteissa