Esimiestyön ja työyhteisön merkitys työpaikkakiusaamisessa

Esimiestyön ja työyhteisön kuvauksia ja työyhteisön jäsenten roolittumista tutkittiin työpaikkakiusaamisesta kertovissa tarinoissa narratiivisin menetelmin analysoimalla temaattisen holistisen analyysin avulla kahdeksaa tarinaa yhteiskuntatieteiden tietoarkiston aineistosta FSD2607: Tarinat pelosta ja pelottelusta työelämässä 2008-2009. Aineistoa tulkittiin suhteessa työpaikkakiusaamisen määritelmän ulottuvuuksiin, etenemistä kuvaaviin vaihemalleihin, tuhoavan johtamisen teorioihin, työpaikkakiusaamisen organisatoriseen taustaan, institutionaalisen työpaikkakiusaamisen malliin ja Tye-Williamsin ja Kronen (2015) työpaikkakiusaamistapauksissa löytämiin rooleihin ja siitä muodostettiin kolme tarinatyyppiä. Tarina-aineisto tuki kirjallisuudesta saatua havaintoa siitä, että työpaikkakiusaaminen ja tuhoava johtaminen ilmiöinä liittyvät yhteen. Yhteneväisyyttä löytyi esimiehen väkivaltaisesta ja työyhteisön jäseniä vahingoittavasta toiminnasta, esimiestoiminnan piirteistä, kuten piittaamattomuudesta työyhteisön säännöistä ja valta-aseman korostamisesta, ja esimiesten tavasta jakaa työyhteisön jäseniä sisäpiiriläisiin ja ulkopuolisiin. Esimiestyö näyttäytyi tarinoissa korostetusti tyrannimaisena autoritaarisuutena. Esimies oli kaikissa analysoiduissa tarinoissa kiusaaja tai vähintäänkin yhtenä kiusaajista, mikä korostaa muodolliseen asemaan perustuvaa vallan epätasapainoa työpaikkakiusaamista mahdollistavana tekijänä. Esimiehen toimesta koettiin myös kollektiivisena pidettyä kiusaamista, joka kohdistui koko työyhteisöön. Esimiesten rooli kiusaajina korostui kiusaamisen kokemisena päämäärätietoisena työhön vaikuttamisena. Esiin tulleet yksityisyyden rajojen rikkomisen ja äkillisten hyökkäysten kategoriat monipuolistavat käsitystä työpaikkakiusaamisen muodoista. Työpaikkakiusaamisen taustalla ei aineiston perusteella ole konfliktia. Aineisto tukee Hutchinsonin ym. käsitystä, jonka mukaan kiusaaminen tulisi nähdä systemaattisena ja salailtuna, esimerkiksi työpaikkakiusaamisen vastustamisen hiljentäminen näyttäytyi rajuna. Hutchinson ym. tutkivat työpaikkakiusaamista sairaalaorganisaatioissa Australiassa, mutta aineiston perusteella voidaan todeta, että epävirallisten verkostojen ja suhteiden merkitys on työpaikkakiusaamisessa keskeistä myös muilla aloilla, kuten kaupan ja hallinnon alalla, josta suurin osa tarinoista kerrottiin. Epäviralliset verkostot olivat muodostuneet näissä tarinoissa esimiesten ympärille tai esimiesten kesken. Epävirallisten verkostojen voitiin nähdä saavan valtansa niin esimiesten virallisesta valta- asemasta ja auktoriteetista ja virallisen tiedon salaamisesta kuin epävirallisen tiedon välittämisestä tai levittämisestä ja keskeisestä roolistaan työyhteisössä esimiehen alaisten välillä. Tiedon jakamisen rajoittamisen merkitys työpaikkakiusaamisen taustalla korostui. Esimiehen toiminta näytti olevan yksi tekijä, joka muuttaa työyhteisön jäsenten roolittumista työhön keskittyvästä roolittumisesta kohti epävirallisen organisaation ihmissuhteisiin keskittyviä rooleja. Tarinoissa esiintyviä uusia rooleja suhteessa Tye-Williamsin ja Kronen (2015) jaotteluun ovat suosikit, sisäpiiriläiset, liittolaiset, välittäjät, urkkijat, syntipukit ja esimiesten mielistelijät