Yksinäisyys, kun se tulee täältä sisältä päin: Ikäihmisten yksinäisyyden kokemukset ja vapaaehtoistoiminnan tarjoama apu

Tämä Pro gradu -tutkielma kuvaa ikäihmisten yksinäisyyden kokemuksia ja niiden suhdetta ikääntymisestä johtuviin arjen infrastruktuurin muutoksiin. Lisäksi erityisen viitekehyksen tutkielmalle tuo se, että aineisto on kerätty ikäihmisiltä, jotka olivat osallistuneet sosiaaliseen vapaaehtoistoimintaan (arkikielessä ystävätoiminta) avunsaajan roolissa. Vapaaehtoistoiminnan avunsaajien kokemuksia ei ole Suomessa juuri aiemmin tutkittu, joten tämä tutkielma tuo tuoreen näkökulman ikäihmisten yksinäisyyttä koskevan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kentälle. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että ikääntymisessä elämänvaiheena on tekijöitä, jotka erityisesti suurentavat yksinäisyyden kokemuksen riskiä. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi Georg Simmelin teoretisointi muukalaisen käsitteestä. Tutkielmassa suhteutettiin Simmelin muukalaisen käsitettä ikääntymisen ja arjen infrastruktuurin muutosten taustalla vaikuttavaan yksinäisyyden kokemukseen tai sen riskiin. Tämän tutkielman aineistona toimi vuoden 2019 aikana kerätty haastattelumateriaali, joka sisälsi kahdeksan vapaaehtoistoimintaan avunsaajan roolissa osallistuneen ikäihmisen haastattelun. Aineistonkeruussa käytettiin menetelmänä kertomushaastattelua, joka on tarinallinen haastattelumenetelmä. Aineisto analysoitiin kerronnallista asemointia käyttäen. Kerronnallisessa asemoinnissa huomio kiinnittyy haastateltavan tekemiin asemointeihin, jotka voivat tapahtua kerrottujen tarinoiden, vuorovaikutustilanteen sekä laajemman identiteetin tasolla. Ikäihmisten yksinäisyys määrittyi tässä tutkielmassa monitahoiseksi ilmiöksi. Se oli joskus jatkuvaa, mutta usein tilanteista. Yksinäisyyttä koettiin usein konkreettisen yksin olemisen yhteydessä, mutta joskus sitä esiintyi myös sosiaalisten kontaktien keskellä. Sen ilmenemiseen vaikutti myös ajallinen konteksti. Yksinäisyyden kokemus näyttäytyi joskus vaikeasti sanoitettavana, ja sitä kuvailtiin erilaisten ruumiillisuuteen linkittyvien kerronnan tapojen avulla. Ikäihmisten yksinäisyyden riski kasvoi joskus yksinomaan ikääntymisen seurauksena, mutta usein sen ilmenemiseen vaikuttivat myös arjen infrastruktuurin muutokset. Tällaisia muutoksia olivat esimerkiksi tekemisen mahdollisuuksien heikkeneminen, elinpiirin kaventuminen ja sosiaalisten roolien menettäminen. Lisäksi yksilölliset ikäihmisen elämänhistoriaan liittyvät tekijät vaikuttivat yksinäisyyden kokemuksen ilmenemiseen. Vapaaehtoistoiminta määrittyi ikäihmisten tarinoissa joskus suoraan yksinäisyyden kokemusta lievittäväksi, mutta usein arjen infrastruktuurin muutoksia kompensoivaksi tekijäksi. Vapaaehtoistoiminta loi jatkuvuutta ikäihmisten arjen toimintoihin, ja näin välillisesti vaikutti yksinäisyyden kokemuksen lievittymiseen. Ikäihmiset mielsivät vapaaehtoistoiminaan kytkeytyvän ihmissuhteen tiiviin merkityksellisen ystävyyssuhteen ja satunnaisen virallista hoivaa edustavan ihmissuhteen rajapinnalle. Tämän tutkielman perusteella tarkoituksenmukaisesti kohdentuneella sosiaalisella vapaaehtoistoiminnalla voidaan lieventää ikäihmisten yksinäisyyden kokemusta ja pienentää sen ilmenemisen riskiä