Työn merkitys yksinhuoltajille : Sisällönanalyysi työssäkäyvien yksinhuoltajien arjesta

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kartoittaa millaiseksi osaksi elämäänsä yksinhuoltajat kokevat palkkatyön. Perheen ja työn yhteensovittaminen on ajankohtainen aihe, joka on erityisen tärkeä yhden huoltajan perheiden kannalta. Yksinhuoltajuuden yleistymiseen Suomessa ovat vaikuttaneet laajat yhteiskunnalliset muutokset erityisesti 1960-luvulta eteenpäin. Suuressa roolissa oli esimerkiksi yhä useamman naisen työllistyminen kodin ulkopuolelle, mikä mahdollisti naisen roolin perheen elättäjänä. Tässä tutkielmassa yksinhuoltajuus määritellään asumisperusteisesti, koska kiinnostuksen kohteena ovat perheiden arkiset käytännöt kuten lastenhoidon järjestäminen. Tilastokeskuksen mukaan asumisperusteisesti yksinhuoltajaksi määritellään henkilö, joka asuu yksin huollettavien lastensa kanssa. Tutkimuskysymykseen vastaamisessa hyödynnetään työn merkitystä tutkineiden Ruth Yeomanin sekä Frank Martelan ja Anne Pessin muodostamia määritelmiä. Heidän mukaansa työ voidaan nähdä merkitykselliseksi sekä työntekijän kokeman subjektiivisen merkityksen tunteen että työstä laajemmin seuraavan objektiivisen hyödyn kautta. Subjektiivisella tasolla tarkoitetaan yksilön kokemia positiivisia tunteita, jotka oma työ saa aikaan. Laajempi hyöty taas voidaan nähdä esimerkiksi tarpeena noudattaa yhteiskunnallista työssäkäynnin normia, jolloin yksilö osallistuu hyödyn tuottamiseen jollekin muulle kuin itselleen. Tarkastelen kuuden yksinhuoltajan haastatteluja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Työssäkäyvän yksinhuoltajan arkea leimaa jatkuva tunne ajan riittämättömyydestä. Metatyöhön eli perheen arjen ja ajankäytön organisointiin kuluu paljon voimavaroja ja työssäkäynti heijastuu myös lasten arkeen esimerkiksi pitkinä päivinä. Rahallinen hyöty työssäkäynnistä näyttää olevan hyvin vähäinen palkan leikatessa sosiaaliturvan määrää. Näistä merkittävistä negatiivisista vaikutuksista huolimatta aineiston yksinhuoltajat kokevat työssäkäynnin erittäin tärkeäksi esimerkiksi muiden auttamisen, perheen tulevaisuuden turvaamisen sekä yhteiskunnalliseen normiin vastaamisen kautta. Lisäksi oma työ koettiin merkitykselliseksi kehittymismahdollisuuksien, sosiaalisten suhteiden ja vastuun kautta. Yleisesti ottaen työssäkäynti merkitsi haastatelluille mittaamattomasti enemmän kuin siitä saatava rahallinen korvaus. Aloitan tutkielmani esittelemällä perheen ja yksinhuoltajuuden määritelmiä. Lisäksi pohjustan aihetta historiakatsauksella yksinhuoltajuuden kehittymisestä Suomessa. Jatkan määrittelemällä analyysissa hyödyntämäni työn merkityksen käsitteen sekä kuvailen tutkielmassa käyttämäni aineiston ja tutkimusmenetelmän, joista etenen sisällönanalyysin tuloksiin luvussa neljä. Lopuksi esitän yhteenvedon jäsentämistäni tuloksista ja sidon ne osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua sekä aiempaa tutkimusta