Viranomaisyhteistyö lasten kaltoinkohteluepäilyissä: Sosiaalityöntekijöiden ja poliisien näkemyksiä yhteistyöstä

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee sosiaalityöntekijöiden ja poliisien välistä viranomaisyhteistyötä lasten kaltoinkohteluepäilyissä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena viranomaisyhteistyö jäsentyy sosiaalityöntekijöiden ja poliisien kertomana, ja mitä etuja ja haasteita siinä on. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaista rajatyötä kahden eri ammattiryhmän välisessä yhteistyössä tehdään silloin, kun epäily lapsen kaltoinkohtelusta on tullut viranomaisten tietoon. Tutkimusaineisto muodostui sosiaalityöntekijöiden ja poliisien ryhmähaastatteluista, jotka toteutettiin keväällä 2019. Viranomaisia haastateltiin omissa ryhmissään ja kumpaankin haastatteluryhmään osallistui viisi henkilöä. Aineiston analyysissa käytettiin teemoittelua ja rajatyön metodista käsitettä. Tutkimuksen laajempana teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Saatujen tulosten mukaan viranomaisyhteistyö jäsentyy haastateltujen sosiaalityöntekijöiden ja poliisien kertomana yhtä aikaa mielekkäänä ja haastavana. Sosiaalityöntekijöiden ja poliisien viranomaisyhteistyötä toteutetaan lasten kaltoinkohteluepäilyissä monimuotoisena yhteydenpitona ja tiedonvaihtona koko prosessin ajan. Toimivan viranomaisyhteistyön koettiin nopeuttavan kaltoinkohteluepäilyn selvittämistä ja lisäävän tietämystä toisen viranomaisen työtä kohtaan. Viranomaisyhteistyön haasteina korostuivat tiedonkulun ongelmat ja aikataululliset haasteet. Sosiaalityöntekijöiden ja poliisien kertomuksissa rajatyö näyttäytyi neuvotteluina vastuun jaosta ja tasavertaisesta toimijuudesta lasten kaltoinkohteluepäilyitä selvitettäessä. Viranomaiset toivat omaa rooliaan ja asiantuntemustaan näkyväksi etenkin prosessin alkuvaiheessa. Kummankin viranomaisen työpanos ja rooli lasten kaltoinkohteluepäilyiden selvittämisessä koettiin tärkeäksi ja tasavertaiseksi