Koulunsa keskeyttäneiden palvelut: Ammattilaisten näkemyksiä koulutuksen keskeyttäneiden nuorten osallisuuden edistämisestä Tampereella

Suomessa vallitsee yhteiskunnallinen odotus katkeamattomasta koulutusputkesta, jossa vähintään toisen asteen koulutusta pidetään vähimmäisvaatimuksena, jotta ovet työelämään aukeavat. Tästä johtuen koulutuspolun keskeytyminen nähdään usein kielteisenä ja jopa dramaattisena tapahtumana, joka vaikeuttaa yksilön kiinnittymistä yhteiskunnan valtavirtaan myöhemmässä elämässä. Koulutuksen keskeyttäneet nuoret ovat toisaalta myös heterogeeninen joukko, joiden tausta, elinolosuhteet ja tulevaisuudennäkymät vaihtelevat. Tämän vuoksi ongelmaan ei myöskään ole olemassa yhtä toimivaa ratkaisumallia, mikä on haastavaa koulutus- ja työvoimapolitiikalle. Tutkielmani käsittelee sitä, kuinka peruskoulun jälkeen ilman jatko-opiskelupaikkaa jääneiden ja toisen asteen opinnot keskeyttäneiden nuorten osallisuutta edistetään heille tarkoitetuissa tuki- ja ohjauspalveluissa. Keräsin tutkielmani aineiston teemahaastatteluilla, joissa haastattelin seitsemää erilaisissa nuorten palveluissa työskentelevää ammattilaista Tampereella. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi osoitti, että lähes kaikissa tutkielmani kohteena olleissa palveluissa pyritään edistämään niiden asiakkaina olevien nuorten osallisuutta sosiaalipedagogisen osallisuuskäsityksen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että niissä keskitytään ennen kaikkea nuorten sosiaalisen ja persoonallisen kasvun edistämiseen ja tuetaan näin nuorten kasvua omaksi itsekseen. Samanaikaisesti palveluissa keskitytään kuitenkin myös konkreettisempiin koulumaailmassa sekä työelämässä vaadittaviin taitoihin, millä pyritään tukemaan nuorten elämänhallintaa. Näiden tavoitteiden välillä ei juurikaan esiintynyt ristiriitoja, vaan koulunsa keskeyttäneiden nuorten osallisuuden edistämisen ongelmat näyttäytyivät ennen kaikkea rakenteellisina. Varsinkin odotus lineaarisesta, vähintään toisen asteen koulutuksen kautta työelämään vievästä polusta ohjaa merkittävällä tavalla myös nuorten palveluissa tehtävää työtä ja kaventaa nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen mahdollisuuksia.In Finnish society there is a common presumption that one must graduate at least from upper secondary education in order to secure a place in the labour market. Because of this, dropping out of education is usually seen as a negative or even a dramatic event, which can make it difficult for an individual to become attached to the mainstream society. On the other hand, school drop-outs are a heterogenous group whose background, living conditions and future prospects can vary significantly. This is why there is no common solution to the problem, which is challenging for the education and labour market policies. The aim of this thesis is to examine how the social inclusion of young people who have not continued to upper secondary education after basic education or have dropped out of upper secondary education is promoted in different services which provide support and guidance to young people. I collected the data for this thesis by interviewing seven professionals who worked at different youth service organizations in Tampere. The analysis method I used was theory-guided content analysis. The findings showed that in most youth services the aim is to promote the social inclusion of young people according to the principles of social pedagogy. This means that the focus is in promoting the personal and social growth of the young people and their self-development in general. However, at the same time the focus is in practicing skills that are needed in school and working life environment, which serves as a way to enhance the life management of young people. These two aims did not seem to be in contradiction. The main obstacles in promoting the social inclusion of young people appeared to be in the structures of society. The presumption of a linear pathway that leads from at least upper secondary education to working life influences significantly the work that is done in the youth services and at the same time reduces the possibilities for young people to become attached to the society