Päämääränä väline?: Tilastojen käytön ja vaikuttavuuden arvioinnin tulkitseminen osana tietojohtamista yleisissä kirjastoissa

Tällä tutkielmalla tavoitellaan yleisten kirjastojen tietojohtamisen, tilastojen ja vaikuttavuuden arvioinnin osaamisen ja sen välittymisen paikantamista. Kirjastoissa kerätään runsaasti tietoa, mutta sitä hyödynnetään rajallisesti päätöksenteossa huolimatta näyttöperustaisuuteen ohjaavasta toimintaympäristöstä. Tutkielmassa selvitetään näyttöperustaisuuteen siirtymisen sekä arviointikulttuurin synnyn yhteyttä tietojohtamisen ja yleisen kirjaston muuttuvan toimintaympäristön kirjallisuuden avulla. Tietojohtamisen, tilastojen käytön ja vaikuttavuuden arvioinnin osaamisen piirteitä voidaan sekä tunnistaa että vahvistaa kirjastojen arjessa. Teoreettisessa viitekehyksessä ongelmaa lähestytään mielekkään arviointikulttuurin ja tietävän organisaation malleilla. Lisäksi esitellään yleisten kirjastojen henkilöstön ja informaatiotutkimuksen käsityksiä tietojohtamisesta, informaatiosta ja tiedosta sekä tutkimuksia arvoa tuottavasta tiedosta kirjastoissa sisältäen tietojohtamisen sovellusalueet, tilastojen käytön, arvioinnin ja vaikuttavuuden sekä tukea näyttöperustaisuudelle. Empiriassa kartoitetaan ja vertaillaan teemojen esiintymistä yhden suomalaisen alueellisen kehittämiskirjaston alueella. Aineisto kerättiin määrällistä tutkimusprosessia noudattaen ELomake-verkkokyselynä 2.12.2019–15.1.2020 Pirkanmaan ja Keski-Suomen kehittämiskirjasto PiKen toimialueen kirjastohenkilöstöltä. Vastauksia kertyi 70. Vastaajien taustatietojen jakaumat vastasivat alueen ja kotimaisen kirjastohenkilöstön jakaumia. Analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia sekä ristiintaulukointia ja avovastaukset luokiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Sekä kerätyn tiedon hyödynnettävyys että tietojen hyödyntämistaidot vaikuttavat liittyvän tietojen hyödyntämiseen. Kirjastojen käyttäjien ja palvelujen tilaajien tarpeet ja odotukset näyttäytyvät tuloksissa ensisijaisina, mutta niihin vastaaminen vaikeasti arvioitavana, koska ajatus arvon luomisesta aineettomista resursseista koetaan suurelta osin myönteisyydestä huolimatta vieraana. Tietojohtamisen vieraus sekä vähäiset kiinnostus ja osoitetut välineet mahdollistavat turvautumisen perinteisiin määrällisiin mittareihin ja teknisen lähestymistavan korostumisen. Johtajilla on vahvimmat edellytykset tunnistaa eri sidosryhmien arvottavan tietoa eri tavoin. Etenkin koulutussisällöt ja ammattikirjallisuus toimivat välineinä jakaa arvostettua hiljaista tietoa, mutta tiedon hyödyntämisen tukena käytettävä materiaali ei välttämättä ole ajantasaista. Mielekäs arviointikulttuuri tarvitsee tukea niin omasta työyhteisöstä, viranomaisilta kuin järjestöiltäkin, jotta sillä voisi tuottaa tietoa myös kirjastojen muuttuvista merkityksistä. Teemojen tutkimus on vasta alussa