Kristillinen julistus kaupunkilaisessa sielunmaisemassa : tutkielma Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun saarnoista 2008–2013

Tässä tutkimuksessa käsitellään Helsingin Agricolan kirkon Tuomasmessussa pidettyjä ja elektroniseen muotoon tallennettuja saarnoja väliltä 16.3.2008–15.9.2013. Näitä saarnoja on aineistossa 68 kappaletta. Tutkimus selvittää, millainen on saarnojen edustama teologia ja seuraavatko ne Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustamaa oppia. Saarnojen teologiset väitteet asetetaan Apostolisen uskontunnustuksen alle, jossa niiden tunnustama teologia on tarkemman tarkastelun alla. Apuväleinä toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus sekä luterilaisten teologien Robert W. Jensonin ja Wolfhart Pannenbergin teokset. Tutkimuksella annettu hypoteesi on, että saarnaajat ovat implisiittisesti asennoituneet saarnaamaan mm. sellaisista aiheista kuin epäusko, mikä liittyisi apostoli Tuomaan kantamaan Tuomasmessun nimeen ja ottaisivat muutenkin huomioon kaupunkilaisen yleisönsä edustaman uskon. Jumalanpalveluksena Tuomasmessu kuuluu erityisjumalanpalveluksien piiriin. Se on profiloitunut perustamisestaan asti pääkaupunkilaisten messuksi. Jumalanpalvelusta suunnittelevat ja toteuttavat vapaaehtoiset ja mm. saarnaajina on toiminut usein pappien lisäksi maallikoita. Saarnojen käsitys uskosta on, että ihmiseen on luotu valmius uskoa mutta ennen kaikkea se on lahja Pyhältä Hengeltä ja salattu mysteeri. Epäuskoinen ihminen voi ja saa tulla Jumalan luo kaikkine epävarmuuksineen ja luottaa siihen, ettei Jumala aja häntä pois niin kuin ei ajanut epäilevää Tuomasta. Jumala on Tuomasmessun saarnaajille rakastava Isä, jota kaikki ihmiset saavat lähestyä ja puhutella isänä. Jeesus Kristus tunnustetaan Jumalan voidelluksi Kristukseksi, joka on kuoleman voittanut ihmisten vapahtaja ja samanaikaisesti tosi ihminen, jonka elämään kukin kuulija voi samaistua. Jeesuksen elämästä kertominen paljastaa saarnaajien keskittyvän kristologisesti erityisesti Jeesuksen kärsimykseen ristillä ja ylösnousemukseen. Saarnoissa olemukseltaan vähän käsitelty Pyhä Henki on esillä puhuttaessa muutoksesta, jonka Jumala voi saada aikaan ihmisessä kuten uskoon tulon, pahoista tavoista poispääsemisen, seurakunnan vahvistamisen tai ihmisen auttamisen pois yksilöllisistä elämänongelmista. Saarnoissa seurakunta on kristittyjen yhteisö ja kirkko mielletään globaaliksi sellaiseksi, jonka perusarvo on ottaa yhteyteensä hyvinkin erilaisia ihmisiä eri sosiaaliluokista ja elämänaloista. Pyhäin yhteyden pitäisi saarnaajien mukaan yhdistää kristittyjä ja juuri Tuomasmessu voisi toimia mallina kristittyjen yhteydelle Suomen kirkossa. Saarnojen käsitys syntien anteeksiannosta on hyvin luterilainen koska ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tekemän sovitustyön tähden. Ihminen saavuttaa iankaikkisen elämän vasta kuoleman jälkeen mutta jo nyt on mahdollista elää yhteydessä Jumalaan. Lakia ja evankeliumia saarnataan luterilaisten oppien mukaisesti mutta erityisesti lain kolmas käyttö, missä saarnaaja antaa kristityille ohjeita välttää syntiä ja tehdä hyvää on korostunutta muihin käyttöihin nähden. Evankeliumi on saarnaa Jumalan armosta, jonka saarnaajat kohdistavat pääkaupunkiseudun ihmisille, jotka kokevat olevansa uskossaan heikkoja ja epäpyhiä. Saarnat puhuvat sakramenteista juuri ehtoollisesta paikkana, missä jokainen saa kohdata rakastavan Jumalan armon ja vastaanottaa sen