Työsuhteen päättäminen sopimalla : työntekijän kokemukset oikeudenmukaisuudesta ja selviytymisestä työsuhteen yllättävän päättymisen jälkeen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työsuhteensa sopimalla päättäneet henkilöt kokevat tapahtuman oikeudenmukaisuuden, millaisen kriisin tapahtuma on aiheuttanut ja minkä asioiden avulla he ovat selviytyneet tapahtumasta. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, mitkä tekijät ovat haitanneet selviytymistä ja mitkä tekijät olisivat voineet sitä edistää. Tutkimuksessa arvioidaan erityisesti tämän tapahtumakontekstin vaikutusta selviytymiskeinojen käyttämiseen. Koska aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, tutkimuksen tavoitteena oli myös kuvata sitä, millaisissa tilanteissa työsuhteen päättämissopimuksia tehdään. Tutkimus kohdistui sellaisiin yrityksissä tehtyihin työsuhteen päättämissopimuksiin, jotka on tehty muulloin kuin yhteistoimintamenettelyn yhteydessä ja jossa työnantajalla ei ollut selkeitä irtisanomisperusteita. Ylimmän johdon sopimukset on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla työsuhteen päättämissopimuksen tehneitä henkilöitä. Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavana laadullisena sisällönanalyysina. Teoreettisina viitekehyksinä käytettiin organisaation toiminnan oikeudenmukaisuusteorioita sekä kriisi- ja traumateorioita. Päättämissopimuksiin liittyy erityispiirteitä, jotka lisäävät työntekijän kokemaa epäoikeudenmukaisuutta työsuhteen päättyessä. Sopimisprosessiin liittyy syyllistämistä ja muuta työntekijää epäkunnioittavaa ja –arvostavaa kohtelua. Lainsäädännön noudattamatta jättäminen ja tahallinen rikkominen työntekijää syyllistävä ja loukkaava käytös voivat lisätä kriisin voimakkuutta ja vaikeuttaa selviytymistä. Työntekijöillä oli traumaattiseen kriisiin viittaavia kriisireaktioita. Selviytyminen, esimerkiksi työkyvyn palaaminen, voi kestää sopimistapauksissa useita kuukausia. Tutkimustulosten perusteella selviytymisessä tarvitaan ulkopuolista asiantuntija-apua, jotta tapahtunutta on mahdollista käsitellä kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon sekä työnantajasta että itsestä johtuvat tekijät. Ulkopuolinen apu vaikuttaisi olevan tarpeen myös kokemukseen liittyvien tunteiden käsittelyn tukemisessa. Keskustelu, vertaistuki ja uuden työpaikan saaminen ovat keskeisiä selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Kokemuksesta puhumista estää sopimuksessa usein oleva salassapitovelvoite. Myös se, että työsuhteen päättämissopimus –käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, se ei ole yleisesti tunnettu, tai että se rinnastetaan virheellisesti työntekijän irtisanomiseen tai työsuhteen purkamiseen työntekijästä johtuvista syistä, voi vaikeuttaa työntekijän selviytymistä ja hankaloittaa hänen tilannettaan niin yksityiselämässä kuin uutta työpaikkaa etsiessä. Tutkimus nosti esille eettisiä kysymyksiä työsuhteen päättämissopimuksen käytöstä silloin, kun työntekijä haluaisi jatkaa työtehtävässään, tekoprosessista ja sisällöstä (salassapitovelvoite)