Valkoposkihanhien ruokailuekologia ja hanhien vaikutus laitumiin

Valkoposkihanhet (Branta leucopsis) ovat suhteellisen tuore tulokas Suomen linnustoon. Kesällä hanhet poikasineen viihtyvät merenrantanurmilla. Suuret hanhiparvet kilpailevat nurmien käytöstä kaupunkilaisten kanssa ja aggressiivisesti poikasiaan puolustavat emot ja hanhien ulosteet koetaan nurmilla ongelmaksi. Koska valkoposkihanhi on rauhoitettu, on sen häätäminen hankalaa. Jotta ongelmaan voitaisiin tehokkaammin puuttua, on ymmärrettävä hanhien ruokailukäyttäytymistä, sekä vaikutusta nurmiin paremmin. Tutkimukset hanhien ruokailun vaikutuksesta nurmialueiden kuntoon ja kasvilajivalikoimaan kaupunkiympäristössä puuttuvat. Lisäksi hanhien käyttäytymistä koskevat tutkimukset urbaanissa ympäristössä ovat tähän saakka käsitelleet enimmäkseen hanhien karkottamiseen liittyviä seikkoja. Jotta hanhien ruokailua epätoivotuilla alueilla voitaisiin hallita, on tärkeää tietää miten hanhien ruokailu muuttaa kasvillisuutta, ja miten hanhet käyttäytyvät ruokaillessaan epätoivotuilla alueilla. Työssäni tutkin valkoposkihanhiemojen valppauteen vaikuttavia tekijöitä. Toisena työn osa-alueena käsiteltiin valkoposkihanhien laidunnuksen mahdollisia vaikutuksia rantanurmikoiden kuntoon sekä lajikoostumukseen. Aineisto kerättiin hanhien runsaasti laiduntamilta kohteilta Helsingissä ja Espoossa ja se analysoitiin soveltuvin menetelmin. Kasvillisuusruuduilta saatujen tulosten perusteella kokonaispeittävyys parani neljällä kohteella kuudesta. Nurmen laatu parani kolmella kohteella kuudesta ja nurmen peittävyys lisääntyi neljällä kohteella. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat hanhikkien (Potentilla sp.) sekä niittyhumalan (Prunella vulgaris) peittävyydet. Vuoden 2011 ruuduilla havaittiin hanhikkien peittävyyden eroavan merkitsevästi neljällä kohteella. Vuoden 2013 ruuduilla peittävyyden ero oli merkittävä vain yhdellä kohteella. Laidunnettujen ja laiduntamattomien kohteiden yleisimpiä kasvilajeja katsottaessa havaittiin, että laidunnetuilla alueilla esiintyi yleensä yksi tai muutama valtalaji, kun taas muiden lajien peittävyys jäi pienemmäksi. Laiduntamattomilla kohteilla lajien peittävyydet olivat tasaisempia, eikä selkeitä valtalajeja ollut niin helppo erottaa. Hanhien valppauden havaittiin vaihtelevan eri kohteiden välillä. Runsain valppaus havaittiin sellaisilla kohteilla, joissa ihmisten aheuttamia häiriöitä oli eniten. Hanhien keskimääräinen valppaus laski poikuekoon kasvaessa, kun taas selvää trendiä ikäluokan vaikutuksesta valppauteen ei havaittu. Emojen asema parvessa vaikutti niiden valppauteen, reunalle olevien emojen ollessa valppaampia kuin keskemmällä olevat. Myös poikueen etäisyys vesirajaan vaikutti emolintujen valppauteen, niin että kauempana olevat emot olivat valppaampia. Nurmen laadun ei havaittu vaikuttavan merkitsevästi poikasen ruokailuun käyttämään aikaan, mutta parhaimmilla nurmilla poikasen ruokailun aikana kulkema matka oli keskimäärin lyhyempi kuin heikompilaatuisilla nurmilla. Tulokset hanhien valppaudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sopivat melko hyvin yhteen kirjallisuuskatsauksesta saatujen tulosten kanssa. Hanhien laidunuksen vaikutuksesta nurmiin ja kasvillisuuteen tulokset eivät olleet aivan yhtä suoraviivaisia. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että kasvillisuuteen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin hanhet, mikä todennäköisesti osaltaan selittää tuloksia. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin muutoksia peittävyyksissä ja nurmien kunnossa, mikä antanee aihetta jatkotutkimuksiin aiheesta