Jumalan lähetys : Georg Friedrich Vicedomin missio Dei -mallin rakenne ja ekumeeninen konteksti

Abstract The aim of this study is 1) to analyse the substance and the structure of the missiological model in the writings of the German missionary and missiologist Georg Friedrich Vicedom (1903 1974) and 2) to compare Vicedom s model with its contemporaries in ecumenical discourse. The focus is on two themes in Vicedom s texts: the fundamental theological basis and the ecclesiological dimensions. The term missio Dei was first used in Protestant missiological discourse in the 1930s, but it did not become widespread and popular before the International Mission Council s conference in Willingen, Germany in 1952. Vicedom s missiological model is built around this concept, and he was one of the most remarkable popularizers of it. Early missio Dei models were mainly influenced by dialectical theology. Karl Barth, Karl Hartenstein, Hendrik Kraemer and Johannes Christiaan Hoekendijk played decisive roles behind the development of the concept. The rise of missio Dei theology has often been linked with the renaissance of the doctrine of the Trinity in the 20th century. However, in his model Vicedom emphasizes the role of the incarnation and revelation of Jesus Christ more than the trinitarian nature of the mission. Some essential changes were made to Vicedom s missio Dei model during the 1950s and 1960s. First, the concept concentrated only on God s saving acts in the sending of the Son. Soon Vicedom widened the concept to include practically all God s sending and saving acts. Later in the sixties, Vicedom returned to the original, narrower, christocentric definition of the concept. The study argues that God s revelation in Christ plays a dominant role in Vicedom s missio Dei model. In this emphasis, Vicedom builds on a Barthian base. God reveals himself to humankind and individuals in his mission, especially in the sending of the Son of God to the world as a human being, Jesus Christ. God s revelation in Christ is passed on to humankind via the proclamation of the Gospel, which actualizes the Word of God. According to Vicedom, singular texts are not an adequate foundation for a mission. The Bible as a whole expresses God s own mission. God s own mission is primary to any commands or commissions. With this reading, Vicedom urges a theocentric view on mission. Mission is not a human endeavour, which is driven by singular biblical verses or commands. Mission is God s own activity, and the Scriptures as a whole reveal this activity. The role of pneumatology is diminutive in Vicedom s texts, as it was in his contemporaries texts also. Vicedom concentrates on the work of the Holy Spirit linked with the Son incarnated. Christ s sending is the particular act, which opens a view to the universality of God s creation, salvation and sanctification. Further, the acts of the Trinity can be understood only from the point of view that Christ opens. Vicedom adapts the revelatory tension between particular and universal into an ecclesiological framework. For him, a local congregation is the basic form of the Church. The proclamation of the Gospel and the celebration of the sacraments happen locally. God s mission lives in local acts. On the other hand, Vicedom underlines the importance of the koinonia in the worldwide church. Every local congregation represents the whole church, not just itself. Church is local and global all the time. Mission needs church. God drives his mission through the church. The church does not own the mission but follows Christ. Vicedom emphasizes the particularity of Christ, the church and the mission. The confrontation between human understanding and God s revelation as well as between the church and the world is inevitable. The church knows who God is, and the world does not. The church must understand this confrontation. It does not lead to an open conflict or retreat from the world but to a strong solidarity with the world. The followers of Christ must be ready to serve the world and even to suffer because of the Gospel in order to give a proper witness to the world.Abstrakti Tutkimuksen tavoitteena on 1) analysoida saksalaisen lähetystyöntekijän ja missiologin Georg Friedrich Vicedomin (1903 1974) missio Dei -käsitteen ympärille rakentuneen lähetysteologisen mallin sisältö ja rakenne sekä 2) verrata Vicedomin mallia aikansa ekumeeniseen lähetysteologiseen keskusteluun. Fokus on Vicedomin mallin fundamentaaliteologisissa perusteissa ja kirkko-opillisessa aineksessa. Termi missio Dei otettiin käyttöön protestanttisessa missiologisessa keskustelussa 1930-luvulla, mutta se ei yleistynyt ennen Kansainvälisen lähetysneuvoston konferenssia Willingenissä vuonna 1952. Vicedomin lähetysteologia rakentuu käsitteen missio Dei ympärille, ja Vicedom oli käsitteen keskeinen esittelijä. Varhaiset missio Dei -mallit saivat vaikutteita dialektisesta teologiasta. Karl Barth, Karl Hartenstein, Hendrik Kraemer ja Johannes Christiaan Hoekendijk olivat keskeisiä hahmoja käsitteen kehittymisen takana. Missio Dei -teologian läpimurto liitetään usein 1900-luvun kolminaisuusopilliseen renessanssiin. Vicedomilla korostuvat pikemminkin Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuneen inkarnaation ja ilmoituksen merkitykset kuin mission trinitaarinen luonne. Vicedomin missio Dei -malli koki huomattavia muutokia 1950- ja 1960-luvuilla. Aluksi Vicedom katsoi käsitteen kattavan Jumalan pelastusteot, jotka liittyivät Pojan lähettämiseen ihmiseksi. Pian Vicedom laajensi käsitteen kattavuutta pitämään sisällään käytännössä kaikki Jumalan lähettävät ja pelastavat teot. 1960-luvulla Vicedom palasi alkuperäiseen, Kristus-keskeiseen tapaansa määritellä missio Dei. Tutkimus osoittaa, että Jumalan ilmoitus Kristuksessa on määräävässä roolissa Vicedomin tavassa ymmärtää missio Dei. Tässä korostuksessaan Vicedom rakentaa barthilaiselle teologiselle perustalle. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle ja yksittäisille ihmisille missiossaan, erityisesti ihmiseksi lähetetyssä Jumalan Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan ilmoitus Kristuksessa välittyy ihmiskunnalle evankeliumin julistuksessa, joka aktuaalistaa Jumalan Sanan. Vicedomin mukaan yksittäiset Raamatun tekstit eivät tarjoa riittävää perustaa missiolle. Raamattu kokonaisuudessaan ilmaisee Jumalan omaa missiota. Jumalan oma missio on ensisijainen suhteessa yksittäisiin lähetyskäskyihin. Tällä tavoin Vicedom korostaa teosentristä näkökulmaa missioon. Missio ei ole yksittäisten raamatuntekstien motivoima ihmisyritys. Missio on Jumalan omaa työtä, ja Raamattu kokonaisuudessaan ilmaisee tämän. Pneumatologian rooli on Vicedomin teksteissä vähäinen, mikä oli tyypillinen piirre hänen aikansa lähetysteologioille. Vicedom keskittyy inkarnoituneeseen Jumalan Poikaan liittyvään Pyhän Hengen työhön. Pojan lähettäminen on partikulaarinen teko, joka avaa näkökulman Jumalan luomistyön, pelastuksen ja pyhityksen kokonaisuuteen ja universaaliuteen. Kolminaisuuden teot tulevat ymmärrettäviksi Kristuksen kautta. Partikulaarisen ja universaalin välinen jännite on Vicedomin kirkko-opillisten näkemysten keskeinen osa. Hän näkee paikallisseurakunnan kirkon perusmuotona. Evankeliumin julistus ja sakramenttien toimittaminen tapahtuvat paikallisesti. Jumalan missio elää paikallisissa teoissa. Toisaalta Vicedom korostaa maailmanlaajuisen kirkon yhteyden merkitystä. Jokainen paikallinen seurakunta edustaa koko kirkkoa. Kirkko on jatkuvasti paikallinen ja globaali. Missio tarvitsee kirkkoa. Jumala toteuttaa missiotaan kirkon kautta, mutta kirkko ei omista missiota vaan seuraa Kristusta. Vicedom korostaa Kristuksen, kirkon ja mission partikulaarisuutta. Jännite niin ihmisymmärryksen ja Jumalan ilmoituksen kuin kirkon ja maailman välillä on väistämätön. Kirkko tuntee Jumalan ja maailma ei. Kirkon tulee ymmärtää tämän vastakkainasettelun välttämättömyys. Jännite ei johda avoimeen konfliktiin tai vetäytymiseen maailmasta vaan kirkon vahvaan solidaarisuuteen suhteessa maailmaan. Kristuksen seuraajien tulee olla valmiita palvelemaan maailmaa ja jopa kärsimään evankeliumin vuoksi antaakseen kelvollisen todistuksen maailmalle