Climate leadership in international society from the perspective of the English School of International Relations theory

Abstrakti Tämä artikkeli tarkastelee ilmastojohtajuutta kansainvälisessä yhteisössä kansainvälisten suhteiden englantilaiseen koulukunnan näkökulmasta, sillä ilmastonmuutos tarjoaa koulukunnalle kiinnostavan tapauksen tarkastella pluralistisen ja solidaristisen ajattelun yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia politiikan tasolla. Artikkeli ammentaa myös kansainvälisen ympäristöpolitiikan johtajuuskirjallisuudesta ja pyrkii rakentamaan käsitteellisen sillan sen ja englantilaisen koulukunnan välille. Artikkeli väittää, suurvalloilla on erityinen vastuu ottaa johtajuutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Se, miten suurvallat käytännössä voivat tätä johtajuutta harjoittaa, riippuu kansainvälisen yhteisön luonteesta eli siitä, mihin kohtaan pluralistis-solidaristista jatkumoa se kulloinkin asettuu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yksikään suurvalloista ei ole ainakaan toistaiseksi valmis ottamaan englantilaisen koulukunnan näkemyksen mukaista erityistä johtajuutta kansainvälisen turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.The article discusses climate leadership in international society from the perspective of the English School of International Relations theory. In the English School theory, climate change offers an interesting case to analyze differences and similarities between pluralist and solidarist ethics. The article also draws from global environmental politics literature on leadership and seeks to construct a conceptual bridge between it and the English School. The article argues that great powers have a normative duty to offer leadership in order to promote common good in international society—that is, international peace and security as well as international justice. The ways in which they can exercise leadership in international affairs, depends on where international society is based on the pluralist-solidarist spectrum. Presently, it seems that none of the conventional great powers is willing to offer pluralist or solidarist leadership in international climate politics but are largely motivated by rationalist drivers.Peer reviewe