Vertaissuhteet sekä sosiaaliset taidot ja tunnetaidot esiopetuksessa ja ensimmäisellä luokalla : opettajanäkökulma

Tässä psykologian pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin opettajien näkemyksiä ja ajatuksia lasten vertaissuhteista, sosiaalisista ja tunnetaidoista sekä opettajien roolista suhteiden ja taitojen tukijoina esiopetuksessa ja ensimmäisellä luokalla. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tunnusomaisia piirteitä opettajat tunnistivat lasten vertaissuhteissa, sosiaalisissa taidoissa ja tunnetaidoissa sekä niiden kehittymisessä esiopetuksen ja ensimmäisen luokan aikana ja millaisena opettajat kokivat oman roolinsa vertaissuhteiden ja taitojen tukijoina. Lisätieto on tarpeen, jotta koulun arkea ja käytäntöjä voidaan kehittää koulupolkuaan aloittavien lasten vertaissuhteita, sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittymistä sekä koulunkäyntiä parhaiten tukeviksi. Tutkimuksessa käytetty haastatteluaineisto oli kerätty Jyväskylän yliopistossa toteutetun DALFA–tutkimusprojektin yhteydessä vuosina 2016 ja 2018. Aineisto koostui seitsemästä ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 33 esiopetuksen ja ensimmäisen luokan opettajaa. Analyysissä sovellettiin aineistopohjaista, induktiivista temaattista analyysiä. Haastattelurunko, opettajien vastaukset sekä oma kiinnostukseni vertaissuhteita ja niissä kehittyviä taitoja kohtaan ohjasivat analyysiä ja teemoittelua. Esiopetuksessa ja ensimmäisellä luokalla tapahtuvat muutokset ryhmätasolla, kuten uusi ryhmä, ryhmäkoon kasvu sekä lasten samanikäisyys, vaikuttivat opettajien näkemyksen mukaan lasten vertaissuhteisiin. Myös kavereiden merkityksen kasvu, Itsenäistymisen lisääntyminen sekä lisääntyvä vapaa-ajan viettäminen kavereiden kanssa olivat olennainen osa 6–7-vuotiaiden vertaissuhteita. Opettajat ymmärsivät merkittävän roolinsa lasten vertaissuhteiden tukijoina, esimerkiksi lasten ryhmäyttämisessä, sekä tiedostivat lapsuuden kaverisuhteiden merkityksen myös tulevaisuuden kannalta. Opettajat kokivat yksilöllisten erojen lasten sosiaalisissa taidoissa ja tunnetaidoissa korostuvan koulupolun alkuvuosina, ja sosiaalisten ja emotionaalisten valmiuksien opettaminen, niiden oppiminen ja kehittyminen nähtiin ensisijaisena tavoitteena. Opettajat tiedostivat heidän tarjoamansa tuen ja esimerkin olevan tärkeitä. He kokivat sosiaalisten taitojen harjoittelun sekä tunteista puhumisen ja tunneilmaisun harjoittelemisen auttavan lapsia kehittymään taidoissaan ja olevan yhteydessä aidoissa sosiaalisissa tilanteissa ja vertaissuhteissa pärjäämiseen. Tässä tutkielmassa korostetaan vertaissuhteiden sekä sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen merkitystä koulussa akateemisten taitojen rinnalla sekä osoitetaan opettajien olevan tietoisia lasten suhteiden ja taitojen kehittymisen ja tukemisen tärkeydestä sekä omasta merkittävästä roolistaan. Koulun käytänteitä ja toimintatapoja on jatkossakin tärkeää kehittää siten, että lasten keskinäiset suhteet voivat kehittyvät mahdollisimman myönteisesti, sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen harjoittelu lisääntyy ja taidot voivat entisestään kehittyä tutussa ja turvallisessa ympäristössä