Depressed adolescents grow up : Prevalence, course and clinical risk factors of non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts

Nuoruusikä on merkittävä riski itsetuhoisen käyttäytymisen alkamiseen. Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö nuorilla, jotka vahingoittavat itseään ilman tarkoitusta tehdä itsemurha, sekä niillä, joilla on itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Itsensä vahingoittamisella tarkoitetaan tarkoituksellista oman kehon vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta. Suuri osa itsetuhoisuutta koskevasta tutkimustiedosta ei ole erottanut itsensä vahingoittamista itsemurhayrityksistä, joissa on selkeä tarkoitus kuolla. Myös näiden eri itsetuhoisuusmuotojen riskitekijöiden yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia on tutkittu vähän. Tämä tutkimus on osa Nuorten Depressio-tutkimusta, joka on toteutettu yhteistyössä Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveyden ja päihdepalvelujen-osaston ja Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Peijaksen sairaalan tulosalueen nuorisopsykiatrisen klinikan kanssa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat hakeutuneet hoitoon nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Tutkimuksen alkumittauksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun (K-SADS-PL) avulla 218 DSM-IV masennusdiagnoosin saanutta nuorta (13-19 vuotiaita). Lisäksi tutkimustietoa kerättiin nuoren täyttämillä standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Itsetuhoinen käyttäytyminen arvioitiin K-SADS-PL haastattelulomakkeen itsetuhoisuusosion kysymyksillä. Alkumittauksen jälkeen tutkimuksessa mukana olevat nuoret arvioitiin uudelleen noin yhden vuoden (n=189) ja kahdeksan vuoden (n=148) kuluttua haastattelemalla heidät puoli strukturoidulla diagnostisella haastattelulla (K-SADS-PL yhden vuoden kohdalla, SCID-I kahdeksan vuoden kohdalla) ja standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Tutkimuksen alkumittauksessa puolella tutkittavista oli itsensä vahingoittamista, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä kun itsetuhoisuus luokiteltiin kaikissa itsetuhoisuuden muodoissa vakavimman luokituksen mukaan. Nuoren itsetuhoisuuden esiintymiseen ei vaikuttanut se, oliko nuorella masennushäiriö vai masennushäiriö ja lisäksi muu mielenterveyden häiriö. Nuorempi ikä ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat nuoren itsensä vahingoittamista, masennusoireet ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tutkimuksen alkutilanteessa 34 %:lla (73/218) masentuneista nuorista oli itsensä vahingoittamista. Itseään vahingoittaneet masentuneet nuoret olivat iältään nuorempia, kokivat saavansa vähemmän tukea perheeltään, heillä oli enemmän masennusoireita ja he käyttivät enemmän alkoholia kuin ne masentuneet nuoret, joilla ei ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Nuorilla, joilla oli itsensä vahingoittamisen lisäksi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, oli enemmän masennus- ja ahdistusoireita kuin vain itseään vahingoittavilla nuorilla. Vuoden seuranta-aikana itsetuhoinen käyttäytyminen väheni niin, että kolmasosalla tutkittavista masentuneista nuorista oli itseään vahingoittavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Alkoholinkäyttö ja muu samanaikainen mielenterveyden häiriö masennuksen lisäksi ennustivat kaikkia itsetuhoisuuden muotoja. Vuoden seurannassa olevista nuorista 56% oli tutkimuksen alkumittauksessa itsetuhoisia ja puolet heistä olivat itsetuhoisia edelleen vuoden seurannan aikana. Sukupuolena nainen ja masennuksen lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö ennustivat itsetuhoisen käyttäytymisen jatkumista. Kun tutkittiin miten itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset ja valikoidut kliiniset erityispiirteet ennustivat itsensä vahingoittamista vuoden seurannan aikana, niin itsensä vahingoittamisen riskiä lisäsivät alkumittaukseen mennessä tapahtunut itsensä vahingoittaminen, nuori ikä ja alkoholin käyttö. Ainoa riskitekijä itsensä vahingoittamiselle oli yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneessa seurantavaiheessa itsensä vahingoittaminen. Tutkittavien itsemurhayrityksiä ennustivat alhainen kaverituki ja alkoholin käyttö sekä yhden vuoden että yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneen seurantajakson aikana. Merkittävällä osalla masennuksen vuoksi hoitoa hakeneista nuorista oli itsensä vahingoittamista ja usein siihen liittyi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Masennuksen vuoksi hoitoa hakeneilla nuorilla itsensä vahingoittaminen ennusti myöhempää itsetuhoista käyttäytymistä. Masennuksen lisäksi nuoren saama sosiaalinen tuki ja alkoholin käyttö ovat tärkeitä huomioida ehkäistäessä tulevaa itsetuhoista käyttäytymistä