Perheväkivallalle altistuneiden lasten oikeuksien huomioiduksi tuleminen suomalaisessa lastensuojelujärjestelmässä : esteet ja mahdollisuudet lasten suojelussa, tukemisessa ja huomioimisessa

Perheväkivalta on osa monen lapsen elämää ja sen vaikutukset ovat negatiivisia myös silloin, kun lapsi altistuu väkivallalle välillisesti. Välillisellä väkivallalla tarkoitetaan tässä sellaista väkivaltaa, joka ei suoraan kohdistu lapseen, mutta josta lapsi niin ikään on tietoinen. Lapsi voi olla tilanteessa läsnä tai vain nähdä sen seuraukset. Väkivaltatyön ammattilaiset odottavat lastensuojelun olevan se taho, joka keskittyy perheväkivaltaa kokeneiden lasten auttamiseen. Suomen kontekstia kuvaavien tutkimusten valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että lastensuojelun työskentelyssä sekä itse väkivalta että myös lapsi tulevat helposti sivuutetuksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia suojelluksi, tuetuksi ja huomioiduksi tulemisen mahdollisuuksia perheväkivallalle välillisesti altistuneille lapsille avautuu lastensuojelussa lastensuojelun työntekijöiden näkökulmasta, ja toisaalta sitä, millaisia haasteita he tässä näkevät. Aihetta lähestytään lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tutkimuksessa on haettu vastausta eritoten siihen, mahdollistaako suomalainen lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu lapsen suojelun välilliselle perheväkivallalle altistumiselta, kykeneekö se tukemaan perheväkivallalle altistunutta lasta ja tuleeko lapsi itse huomioiduksi tässä prosessissa. Tutkimustulokset pohjautuvat aineistoon, joka on kerätty haastattelemalla viittä perheväkivallalle välillisesti altistuneiden lasten parissa työskennellyttä sosiaalityöntekijää yhden Uudenmaan kunnan alueelta vuoden 2020 alkupuolella. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotka nauhoitettiin. Nauhoitettu aineisto litteroitiin ja litteraatit analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Haastatteluaineistosta hahmottui kolme kategoriaa, jotka ilmentävät lastensuojelun mahdollisuuksia suojella, tukea ja huomioida perheväkivallalle välillisesti altistunutta lasta, sekä neljä kategoriaa, jotka kuvaavat näihin liittyviä haasteita. Tutkimustulosten mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden on mahdollista suojella lasta välilliselle perheväkivallalle altistumiselta monin eri tavoin, kuten ohjaamalla väkivaltaa kohdannut vanhempi lapsen kanssa turvakotiin tai pyrkimällä vaikuttamaan vanhempien omaan toimintaan tilanteissa, joissa akuutti uhka on väistynyt. Lapsen tukeminen mahdollistuu tarjoamalla lapselle tai hänen perheelleen erilaisia lastensuojelun palveluita, ohjaamalla lapsi tai hänen perheensä lastensuojelun päätäntävallan ulkopuolella oleviin palveluihin, kuten esimerkiksi lastenpsykiatriseen, sekä sosiaalityöntekijän omalla työllä. Lapsen huomioiminen tuli useimmissa haastatteluissa korostetuksi kyseenalaistamattomana asiana, joskin monet lapsen suojelua mahdollistavat toimet kohdistuivat lapsen sijaan tämän vanhempiin. Lapsen suojelua, tukemista ja huomioimista haastavat lastensuojelutyön luonteeseen liittyvät tekijät, kuten tilanteiden arvioimisen vaikeus, sekä työn puitteisiin liittyvät tekijät, kuten liian suureksi koetut työntekijäkohtaiset asiakasmäärät, jotka vaikeuttavat hyvän ja vuorovaikutuksellisen asiakassuhteen muodostumista lapsen ja sosiaalityöntekijän välille. Väkivaltailmiöön liittyvät tekijät, kuten väkivallan kieltäminen tai peittely, haastavat sosiaalityöntekijän puuttumista tilanteeseen. Lisäksi lasten suojelua perheväkivallalle altistumiselta haastavat muun muassa puutteet työntekijöiden väkivaltaerityisessä osaamisessa ja yhteistyön tekemiseen liittyvät haasteet. Tutkimuksen perusteella lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu mahdollistaa lapsen suojelun välilliselle perheväkivallalle altistumiselta, tukee altistunutta lasta ja huomioi lapsen tässä prosessissa. Mahdollisessa jatkotutkimuksessa eri prosessin vaiheissa tapahtuvien lapsen osallisuuden tapojen sekä ennen kaikkea perheväkivallalle välillisesti altistuneiden lasten omien näkökulmien huomioiminen olisikin suotavaa