Lasten itsesäätely lasten kuvaamien hallintakeinojen ja tunneilmaisun näkökulmasta

This study examines 13–89-month-old children's evaluated self-regulation in the Finnish early education setting. The purpose of the study is to explore how self-regulation relates to children's holistic development, narrated cop-ing mechanisms and gender differences in expressions of emotion. The capacity for self-regulation is central to our understanding of what it is to be human, and its critical developmental period lies in early childhood. The contributions of the study are a profound knowledge of the importance of children’s self-regulation and an evaluation of the reliability and suitability of its instrument in an early education setting. The study is based on a larger research project called The Orientation Project, and the data contains three independent instruments. This quantita-tive and partly qualitative dissertation consists of a summary and three orig-inal articles, which focus on the following research assignments: (1) what kind of skills are included in self-regulation, and how are they related to their holistic development? and (2) how is self-regulation connected with children’s narrated coping mechanisms and with their observed emotional expressions? The research included 36 kindergartens from 13 different mu-nicipalities. The evaluations of the children’s (n = 2476) self-regulation skills were conducted via the employees of the children’s own class. The children’s (n = 383) coping mechanisms in an imagined frustration situation were conducted via open-ended interview. The observation instrument (Ekman, 1992) of the boys’ (n = 1075) and girls’ (n = 1213) emotional ex-pressions (n = 50 480) in their everyday lives was based on a random sam-pling. The observations were conducted by a teacher from another early education unit. The statistical data was analysed with frequencies, descrip-tive statistics, an independent T-test, Chi-square and partial correlations. The reliability of the self-regulation instrument was tested with Cronbach’s alpha and Cohen’s kappa. Children’s descriptions of their coping mecha-nisms were thematically classified into eight units via content analysis. The results demonstrate how self-regulation relates to children’s holistic development, such as social, linguistic, metacognition, and motor skills. Children’s good and moderate self-regulation skills entwine with their abil-ity to imagine different forms of persistent coping mechanisms, while weak self-regulation connects to withdrawal strategies and uncertainty. Self-regulation occurs in different emotional expressions in both genders. Boys with weak self-regulation express more aggression, while girls express neu-trality and calmness in every category of self-regulation. As a whole, self-regulation is fundamentally associated with children’s everyday lives in an early childhood education setting. Knowledge of how children’s self-regulation associates with their behaviour and holistic development forms an important ground for educators and policymakers to promote high-quality early childhood education and pedagogy.Tämä tutkimus tarkastelee 13-89 kuukauden ikäisten lasten arvioidun itsesäätelyn yhteyttä heidän kuvailemiinsa hallintakeinoihin, havaittuihin sukupuolten välisiin tunneilmaisuihin sekä taitojen kokonaisuuteen suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Itsesäätely toimii ihmisyyden keskeisimpänä piirteenä, jonka merkittävin kehityskausi sijoittuu varhaislapsuuteen (Bronson, 2000, s. 1-2). Tutkimuksen kontribuutio on syventää tietoa pienten lasten itsesäätelyn merkityksestä ja sisällöstä. Tutkimusaineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Orientaatioprojektin tutkimushanketta. Kvantitatiiviseen ja osittain kvalitatiiviseen tutkimukseen perustuva väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenvetoosasta. Tutkimukseen osallistui lapsia (n = 2476) 13 kunnasta ja 36 päiväkodista. Varhaiskasvatustiimit arvioivat lasten itsesäätelyä. Lasten hallintakeinoja kuvitellussa frustraatiotilanteessa kartoitettiin avoimella teemahaastattelulla (n = 383). Tyttöjen (n = 1075) ja poikien (n = 1213) tunneilmaisun (Ekman, 1992) observoinnissa muun yksikön opettaja havainnoi lasten tunneilmaisuja (n = 50 480) varhaiskasvatuksen arjessa. Observointi perustui satunnaisotantaan. Tilastollista aineistoa analysoitiin frekvenssien, tunnuslukujen, T-testin, Khiin neliö -testin sekä osittaiskorrelaation avulla. Reliabiliteetteja testattiin Cronbachin alfa -kertoimella, sekä Cohenin kappan avulla. Lasten kuvailemien hallintakeinojen analysointi perustui sisällönanalyysiin, jossa vastaukset teemoiteltiin kahdeksaan luokkaan. Tutkimuksen tulosten mukaan lasten itsesäätely korreloi voimakkaasti sosiaalisiin, kielellisiin, metakognitiivisiin ja motorisiin taitoihin, empatiaan sekä turvalliseen kiintymykseen varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Lasten hyvä ja kohtalainen itsesäätely liittyi lasten kykyihin kuvitella ja ilmaista periksiantamattomia ja sinnikkäitä hallintakeinoja, kun taas heikko itsesäätely kytkeytyi lasten epätietoisiin, luovuttamista ja vetäytymistä korostaviin hallintakeinoihin. Itsesäätely ilmeni tytöillä ja pojilla varhaiskasvatuksen kontekstissa erilaisina tunneilmaisuina. Heikon itsesäätelyn omaavat pojat ilmaisivat enemmän aggressiota, kun taas tytöillä ilmeni kaikissa itsesäätelyn luokissa enemmän neutraaliutta ja rauhallisuutta. Kokonaisuudessaan itsesäätely heijastui lapsen jokapäiväiseen arkeen monin eri tavoin, joten itsesäätelyn merkityksen ymmärrystä ja tukea tulisi varhaiskasvatuksessa lisätä