Uusia lainaetymologioita viron koillisrannikon rantamurteen länsiryhmässä

Viron koillisrannikkomurteiden sanasto heijastaa virolaisten ja suomalaisten välisiä historiallisia kontakteja yli Suomenlahden. Tämän artikkelin keskiössä ovat viron koillisrannikkomurteiden rantamurteen länsiryhmän uudet lainaetymologiat. Artikkeli pohjautuu viron murresanakirjaa varten koottuun materiaaliin. Tutkittu sana-aineisto koostuu 225 sanasta, jotka esiintyvät rantamurteen länsiryhmän kaikissa kolmessa pitäjänmurteessa tai niistä kahdessa (Jõelähtme, Kuusalu, Haljala). Puolet sanoista on Suomenlahden ympäristön naapurikielistä uudella ajalla aina 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti saatuja lainasanoja. Huomattava määrä, noin 38 % tutkituista sanoista, on suomalaista alkuperää. Tutkitussa murteessa esiintyy kielikontaktien tuloksena sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, jotka ovat itämerensuomalaisille kielille epätyypillinen piirre, ja joitakin uusia suffikseja. Tässä artikkelissa esitetään aineiston kaikki uudet etymologiat: yhteensä 40 täysin uutta etymologiaa ja 19 parannettua etymologiaa. Lähes kaikki suomalaiset lainaoriginaalit ovat tunnettuja Kaakkois-Suomen Kymenlaaksossa ja Karjalan kannaksella; neljännes niistä on esiintynyt suomen murteissa vain molemmilla näistä alueista tai toisella niistä. Jotkin ruotsalaisista lainaoriginaaleista ovat esiintyneet vain Suomessa Itä-Uudenmaan murteissa Kymenlaakson alueella. Tulokset osoittavat, että virolaisten kontaktit ovat suuntautuneet enimmäkseen mainituille alueille, ja ne tukevat käsitystä virolaisten läheisistä kontakteista niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin suomalaisten kanssa. Kontaktit suomenpuhujien kanssa ovat tulosten perusteella kuitenkin olleet kaikkein intensiivisimmät: lainasanat ovat enimmäkseen suomalaista alkuperää ja niiden merkityskentät ovat yhtä moninaiset kuin tutkitun aineiston virolaisen sanaston. Ruotsalaiset, (ala)saksalaiset ja venäläiset lainat ovat puolestaan lähes yksinomaan meren semanttiseen kenttään liittyviä substantiiveja. Suomalaislainoja on lisäksi kaikissa sanaluokissa, mikä kertoo suhteiden läheisyydestä. Geneettisesti läheistä sukua olevien viron ja suomen osittainen keskinäinen ymmärrettävyys ja kontakteissa käytetty reseptiivinen monikielisyys ovat tukeneet sekä lainausprosessia yleisemmin että useiden ekspressiivisanojen lainaamista. Abstract also in EnglishThe vocabulary of the Estonian North-Eastern coastal dialect group reflects the historical contact between Estonians and Finns across the Gulf of Finland. New loan etymologies in the western subgroup of the Estonian Coast dialect are at the focus of the present article. This article is based on material collected for the Dictionary of Estonian Dialects. The analysed data comprises 225 words, which are attested in all three or at least two of the parishes (Jõelähtme, Kuusalu, Haljala) where the subdialect was spoken. Half of the words are loanwords from neighbouring languages around the Baltic Sea borrowed between the beginning of the modern age all the way up to the first decades of the 20th century. A considerable amount, about 38% of the analysed words, are of Finnish origin. As a result of language contacts in the analysed Estonian dialect, word-initial consonant clusters – a feature not typical of Finnic languages – and some new suffixes emerge. In this article, all the new etymologies found in the data are presented: 40 completely new etymologies and 19 revised etymologies altogether. Almost all of the Finnish source words are known in South-Eastern Finland in Kymenlaakso and on the Karelian Isthmus; one fourth of them are attested only in both of these areas or in one of them. Some of the Swedish source words are attested only in the dialects of Eastern Nyland in Finland (the Kymenlaakso area). The results show that Estonians have had contacts mostly with the aforementioned areas and also support the concept of close contacts between Estonians and Finnish as well as Swedish-speaking Finns. Thus, there seems to be strong evidence that the contacts with Finnish-speaking Finns have been the most intense: the loanwords are mostly of Finnish origin and the thematic variability of these is as wide as in the vocabulary of Estonian origin, while the Swedish, (Low) German, and Russian loanwords are nouns concerning almost exclusively semantically maritime-related vocabulary. Furthermore, the Finnish loans emerging in all the word classes demonstrate close relations. Although the mutual intelligibility of Estonian and Finnish, two genetically relatively closely-related Finnic varieties, is somewhat limited, the receptive multilingualism seems to have supported not only the borrowing process in general but the borrowing of numerous expressive words.Peer reviewe