Nuorten hyvinvointi alueellisen erilaistumisen näkökulmasta

In my dissertation, I focus on the wellbeing of the young people from the viewpoint of the regional differentiation. The interdisciplinary dissertation is positioned in the field of sociology, but it also draws from the wellbeing research, youth studies and urban studies. The empirical focus of my dissertation is on the comprehension and boundaries of wellbeing of the ninth-grader pupils living in three diverse neighbourhoods, based on the socioeconomic structures, in the city of Helsinki early 2000’s. The dissertation comprises four articles and a summary, in which I introduce the research done in the early 2000’s and 2010’s, hence contextualising and updating my research. My research origins from the notions of the diversification of wellbeing and the increase in regional differentiation. The research done in this field shows that the diversification of wellbeing and health is taking place both between and within the municipalities. The growing regional gap has raised special concern on its influence on the wellbeing of the children and young people. There is still lack of knowledge on the comprehension of the wellbeing as well as on the meaning of their living areas for the young people. My dissertation increases this knowledge on wellbeing in the context of the regional differentiation. I examine how the young people comprehend the wellbeing and what factors contribute to their understanding about their wellbeing and their future prospects. My main research questions are: 1) How do young people understand wellbeing? Are these understandings different in different residential areas? 2) How are the elements of living areas and differentiation expressed in their understandings of wellbeing? I examine the youth wellbeing by young people’s writings, interviews and surveys. With the multimethodological approach, I have examined the variety of wellbeing and hence aimed for increasing the knowledge on youth wellbeing and its residential dimensions. My research produces novel viewpoints on the youth wellbeing and residential differentiation and adds to statistical and register-based knowledge on them. I have not pre-defined the wellbeing too strictly, since the young people’s understanding on wellbeing was my core interest. Nevertheless, I have utilised the wellbeing dimensions of having, loving and being, developed by Erik Allardt, when outlining the young people’s comprehension on wellbeing. In my understanding the wellbeing connects to needs and resources, but also to the abilities to utilise them. Therefore, I reflect the young people’s comprehensions of their possibilities to influence their life courses to discussions about agency and its boundaries. As an outcome, I argue that the wellbeing and exclusion were understood alike in different residential areas and the living environment were not given notable importance in the wellbeing. Instead, young people emphasised the importance of friendship and family relationships, schooling and school achievements, above all. Exclusion followed from being alone and excluded from the peer group. The everyday life was multi-sited and all the urban opportunities seemed to be achievable for them. The diversification of the socioeconomic structures and residential areas in Helsinki was yet modest and the urban structure was still globally stable in the early 2000’s. My dissertation follows this interpretation. Although the young people in my sub studies described the variety and diversification of the residential areas, their comprehensions on wellbeing, good life and good living areas were alike. They also believed they had possibilities to influence their life courses. To conclude, I noticed how multifaceted and dynamics the relationships between the wellbeing and residential diversification are. My research shows how difficult it is to grasp the dimensions of wellbeing and the intertwining dimensions like neighbourhood attachment, family and family time, without the multimethodological approach. There is a danger that the indicator-based approaches dominate the wellbeing research done among the young people. Instead, the understanding about the variety of the youth wellbeing should guide the formulation and interpretation of the wellbeing indicators.Sosiologian alaan kuuluvassa, monitieteisillä hyvinvointitutkimuksen, nuorisotutkimuksen ja kaupunkitutkimuksen kentillä liikkuvassa väitös-tutkimuksessani tarkastelen nuorten hyvinvointia alueellisen erilaistumisen näkökulmasta. Tutkimuskohteenani ovat yhdeksäsluokkalaisten nuorten käsitykset hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin reunaehdoista kolmella sosioekonomiselta rakenteeltaan erityyppisellä asuinalueella 2000-luvun alun Helsingissä. Tutkimukseni koostuu neljästä osajulkaisusta ja yhteenvedosta, jossa käyn vuoropuhelua 2000-luvun alun ja 2010-luvun tutkimuksen kanssa paikantaen ja päivittäen samalla tutkimustani. Tutkimukseni lähtökohdat kytkeytyvät havaintoihin hyvinvoinnin eriytymisestä ja alueellisen erilaistumisen voimistumisesta. Tutkimusten mukaan alueelliset hyvinvointierot ovat Suomessa kasvaneet ja myös nuoria koskevissa tutkimuksissa on löydetty hyvinvoinnin ja terveyden eroja niin eri kuntien välillä kuin myös kuntien sisällä. Kuitenkin edelleen on vähän tietoa siitä, miten nuoret ymmärtävät hyvinvoinnin ja mikä merkitys asuinympäristöllä on heille. Väitös¬tutkimuksessani vastaan tähän hyvinvointitiedon tarpeeseen alueellisen erilaistumisen kontekstissa. Tutkin, miten nuoret ymmärtävät hyvinvoinnin ja mitkä seikat nuorten omien käsitysten perusteella vaikuttavat hyvinvointiin sekä siihen, millaiseksi elämä tulevaisuudessa muotoutuu. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: 1) Miten nuoret ymmärtävät hyvinvoinnin? Vaihtelevatko nuorten käsitykset hyvinvoinnista alueittain? 2) Miten asuinympäristöön liittyvät tekijät ja alueellinen erilaistuminen näyttäytyvät nuorten hyvinvointikäsityksissä? Tarkastelen hyvinvointia ainekirjoitus-, haastattelu- ja kyselyaineiston kautta. Monimenetelmällisellä lähestymistavalla olen kartoittanut tutkittavan ilmiön eri puolia ja samalla pyrkinyt laajentamaan ymmärrystä nuorten hyvinvoinnista ja sen alueellisista ulottuvuuksista. Tutkimukseni tuo uusia näkökulmia nuorten hyvinvoinnin ja alueellisen erilaistumisen tutkimukseen ja täydentää tilasto- ja rekisteritutkimuksen niistä antamaa kuvaa. Hyvinvointia en ole halunnut määritellä tiukasti etukäteen, koska olen ollut kiinnostunut siitä, miten tutkimani nuoret ymmärtävät hyvinvoinnin. Olen kuitenkin hyödyntänyt Erik Allardtin elintasosta, yhteisyyssuhteista ja ihmisenä olemisesta kertovia hyvinvoinnin ulottuvuuksia jäsentäessäni nuorten hyvinvointikäsityksiä. Ymmärrän hyvinvoinnin kytkeytyvän tarpeisiin ja resursseihin, mutta myös kykyyn hyödyntää resursseja. Peilaan nuorten käsityksiä mahdollisuuksistaan vaikuttaa elämänsä kulkuun toimijuudesta ja sen rajoista käytyyn keskusteluun. Tutkimukseni tulosten mukaan hyvinvointi ja syrjäytyminen määrittyivät samaan tapaan eri asuinalueilla eikä asuinympäristön merkitys korostunut nuorten hyvinvointikäsityksissä. Nuoret kertoivat ennen kaikkea kaveri- ja perhesuhteiden sekä koulunkäynnin ja koulumenestyksen tärkeydestä. Syrjäytyminen määrittyi nuorten puheessa yksinjäämiseksi ja syrjäytymiseksi vertaissuhteista. Nuorten arki näyttäytyi monipaikkaisena ja kaupungin mahdollisuudet vaikuttivat olevan heidän ulottuvillaan. Alueellinen erilaistuminen oli vuosituhannen vaihteen Helsingissä vielä maltillista. Monissa tutkimuksissa kaupunkirakennetta kuvattiin tuolloin kansainvälisesti vertailtuna tasapainoiseksi. Tutkimukseeni osallistuneiden nuorten käsitykset hyvinvoinnista ja alueellisesta erilaistumisesta tukevat osaltaan tätä näkemystä. Nuorten kuvauksissa asuinalueet näyttäytyivät erilaisina ja niistä oli löydettävissä viitteitä alueellisesta erilaistumisesta. Kuitenkin nuorten käsitykset hyvinvoinnista, hyvästä elämästä ja hyvästä asuinympäristöstä olivat samankaltaisia kaikilla alueilla. Nuoret myös uskoivat omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kaikilla asuinalueilla. Havaitsin, kuinka monimuotoista ja dynaamista hyvinvoinnin ja alueellisen erilaistumisen tematiikka on ja miten eri tekijät kietoutuvat toisiinsa. Tutkimukseni osoitti, että hyvinvoinnin ja siihen kytkeytyvien osatekijöiden, kuten alueellisen kiinnittymisen, perheen ja perheajan, saamiin moniin ulottuvuuksiin ja merkityksiin on vaikea päästä kiinni ilman monimenetelmällistä tutkimusotetta. Nuorten hyvinvointitutkimuksessa on vaarana, että indikaattoritarkastelu dominoi liikaa. Ymmärryksemme nuorten hyvinvoinnin moninaisuudesta tulisi ohjata hyvinvointia mittaavien indikaattoreiden laadintaa ja tulkintaa