Käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden korjaaminen ja jälleenmyynti tavaramerkkioikeuden ja kestävyyden näkökulmasta

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lyhyet käyttöiät ja korjauspalveluiden kalleus ovat johtaneet siihen, että suuria määriä käyttökelpoisia laitteita päätyy jätteeksi. Nykypäivänä kuluttajat ovat halukkaita huomioimaan tavaroiden kestävyyden osana ostopäätöstä sekä korjaamaan rikki menneet tavarat. Tämä vähentäisi sähkö- ja elektroniikkajätteen määrän muodostumista ja olisi muutenkin kestävyysperiaatteen ja kiertotalouden tavoitteiden mukaista. Ongelmana kuitenkin on korjauspalveluiden ja varaosien kalleus ja heikko saatavuus. Tavaramerkin haltijat voivat yksinoikeuksillaan rajoittaa erityisesti valtuuttamattomien korjaajien ja käytettyjen tavaroiden jälleenmyyjien mahdollisuuksia viitata heidän tavaramerkkeihinsä tai muuttaa tavaramerkeillä varustettuja tavaroita. Tutkielmassa keskitytään selvittämään, onko kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmilla vaikutusta EU-oikeudelliseen tulkintaan tavaramerkin sallitusta käytöstä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti valtuuttamattomat korjaajat ja jälleenmyyjät eli tavaramerkin haltijan jakeluverkoston ulkopuoliset toimijat. Tutkielmassa havaitaan, ettei kestävyyttä ole määritelty EU:n perussopimuksissa ja että kiertotaloutta on käsitelty vain soft law -sääntelyssä. Tämän takia kestävyydellä ja kiertotaloudella ei ole samanlaista velvoittavuutta ja oikeuslähdearvoa EU-oikeudessa kuin vapaalla liikkuvuudella. Kestävyyden ja kiertotalouden merkitys on kuitenkin kasvanut ajan saatossa ja niiden pohjalta on luotu sekundaarilainsäädäntöä. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita käyttämästä tavaramerkkiään elinkeinotoiminnassa. Kielto-oikeuden poikkeuksina ovat muun muassa tavaramerkkiin viittaaminen tai tavaramerkkioikeuksien sammuminen. Vaikka tavaramerkin haltijan kielto-oikeuksia onkin rajoitettu, poikkeuksia tulkitaan helposti suppeasti. Tavaramerkin mahdollisia loukkaustilanteita arvioitaessa tavaramerkin haltijan intressit menevät usein muiden intressien edelle. Tällöin kestävyysperiaatteen ja kiertotalouden sisällyttäminen tavaramerkkisääntelyyn voisi edistää eri intressien tasapainottamista. Lisäksi näiden avulla oikeuskäytännössä voitaisiin paremmin huomioida ratkaisujen ympäristövaikutuksia. Kestävyyttä, kiertotaloutta ja tavaramerkkioikeutta on toistaiseksi käsitelty erillisinä ilmiöinä, eikä tässä tutkielmassa löydetty yksinkertaista keinoa sisällyttää kestävyyden ja kiertotalouden näkökulmia tavaramerkkisääntelyyn. Lisäksi huomataan, että teollis- ja tekijänoikeuksista on perusoikeutena säännelty velvoittavammin kuin kestävyydestä. Eri oikeuksien punnintatilanteessa tavaramerkit voisivat siis saada etusijan kestävyyteen nähden. Tavaramerkin yksinoikeuksien yleistä rajoittamista ei myöskään suositella, vaikka yksinoikeuksien rajoittaminen voisi lisätä korjaajien mahdollisuuksia käyttää tavaramerkkiä. Tällä voisi kuitenkin olla haitallisia seurauksia, kuten tuoteväärennösten määrän kasvu. Tutkielmassa tunnistetaan tarve tarkastella myös muita korjaustoimintaan ja käytetyn elektroniikan jälleenmyyntiin vaikuttavia seikkoja, kuten muita immateriaalioikeuksia ja kuluttajansuojasääntelyä