Arvosuuntautuneisuuden vaikutus metsäkiinteistön omistamisesta koettuun hyötyyn

Suomessa metsätilojen pirstoutuminen on jatkuvaa ja sen seurauksena pienten metsäkiinteistöjen lu-kumäärä kasvaa. Ajan kanssa ja isossa kuvassa tällainen kehitys saattaa johtaa puunkorjuun mahdolli-suuksien heikkenemiseen ja sen tehokkuuden huononemiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pienten metsäkiinteistön omistajien arvosuuntautuneisuuden vaikutuksia omistuksesta koettuun hyö-tyyn. Omistuksesta koettu hyöty perustuu ekosysteemipalveluluokituksen mukaan tuotanto-, säätely-, kulttuuri- ja ylläpitopalveluihin. Tutkimuksessa arvosuuntautuneisuutta mitattiin Schwartzin kehittämän arvoteorian pohjalta laaditun mittariston avulla, jonka pohjalta vastaajat ryhmiteltiin eri arvosuuntautuneisuusluokkiin. Koettua hyö-tyä mitattiin rahamääräisesti luopumishalukkuudella kiinteistöstä, käyttäen ehdollisen arvottamisen menetelmää. Kohderyhmänä oli pääkaupunkiseudulla asuvat sähköpostiosoitteen omaavat alle 20 heh-taarin metsäkiinteistön omistajat. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tulokset ana-lysoitiin tilastollisen menetelmin SPSS-ohjelmaa hyödyntäen. Tutkimuksen perusteella vastaajat (n=268) jakaantuivat eri arvosuuntautuneisuusluokkiin seuraavasti: Individualistit (25,6%), Idealistit (29,3%), Traditionalistit (25,6%) ja Opportunistit (19,5%). Vastaajien arvosuuntautuneisuus ei juurikaan vaikuttanut omistuksesta koettuun kokonaishyötyyn. Eroa syntyi eri ekosysteemipalveluluokkien välillä. Idealistit arvostivat muista poiketen säätely- ja ylläpitopalveluita enemmän. Individualistit poikkesivat muista arvostaen tuotantopalveluita muita enemmän. Muutoin arvosuuntautuneisuusluokkien profiilit olivat melko yhdenmukaiset. Hinnanlisällä mitattiin luopumis-halukkuutta, joka tarvittaisiin kompensoimaan omistajan kokema omistuksen arvon menetys markki-nahintaan verrattuna. Luopumishalukkuudessa Individualistien ja Idealistien välillä oli noin 15 pro-senttiyksikön välinen ero hinnanlisissä. Traditionalistien ja Opportunistein välillä hinnanlisissä ero oli reilut 2 prosenttiyksikköä ja ne sijaitsivat hinnanlisissä noin puolivälissä Individualisteja ja Idealisteja. Vaikka tutkimuksessa eroja löytyi, niin niiden tilastollinen merkitsevyys jäi verrattain alhaiseksi. Se saattaa johtua tutkittavan aineiston vähyydestä. Tutkimuksen ansiot ovat enemmänkin kohdeilmiöön liittyvässä lähestymistavassa, jossa koettua hyötyä ja luopumishalukkuutta pyrittiin selittämään ar-vosuuntautuneisuuden avulla. Tämän takia tutkimus toimii parhaiten esitutkimuksen laajemmalle val-takunnalliselle selvitykselle, jonka tuloksia voitaisiin hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja vaikutusarvioinneissa