Porvoonjokilaakson kivikautiset kohteet : sijaintiin vaikuttavat tekijät ympäristön ja arkeologisten muuttujien avulla tarkasteltuna

Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Porvoonjokilaakson kivikautisten kohteiden sijaintiin vaikuttavia tekijöitä, painotuksen ollessa mesoliittisissa kohteissa. Tutkimusalue on Porvoonjokilaakso, lukuun ottamatta Porvoon aluetta. Tutkimusaineistona on alueen 271 kivikautista kohdetta. Työssä tutkitaan kohteiden sijoittumista, siinä mahdollisesti havaittavia muutoksia sekä etsitään selityksiä sekä sijoittumiselle että mahdollisille muutoksille. Yleisellä tasolla tutkitaan miten tutkimusaineiston kohteet ajoittuvat ja miten eri-ikäiset kohteet sijoittuvat tutkimusalueelle. Tarkemmin kohteiden sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä tutkitaan kohteiden fyysisen ympäristön ja kohteiden arkeologiseen tietoaineistoon perustuvien muuttujien avulla. Fyysisen ympäristön muuttujia tutkimuksessa ovat rannan muoto, kohteen taustan jyrkkyys, kohteen sijainti suhteessa avoimeen vesialueeseen, maaperä sekä kohteen avautumissuunta. Arkeologisia muuttujia ovat kohteen koko, löytömäärä ja löytötiheys. Muuttujien avulla tutkitaan eri tekijöiden vaikutusta sekä näiden yhteisvaikutusvaikutusta kohteiden sijoittumiseen ja näissä tapahtuvia muutoksia kivikauden kuluessa. Eri-ikäisten kohteiden lukumäärillä tarkasteltuna alueen asutuksessa ei ole nähtävissä dramaattisia muutoksia kivikauden aikana, eniten kohteita on ajoitettavissa keskimeso-liittiselle ajalle. Varhaismesoliittiset kohteet muodostavat kaksi keskittymää. Keskimesoliittisella ajalla kohteiden painopiste siirtyy kohti etelää ja kohteiden määrä kasvaa tutkimusalueen keskiosassa. Myöhäismesoliittiset kohteet painottuvat Askolan alueelle ja neoliittisia kohteita on järvien ja muinaisjärvien läheisyydessä. Fyysisen ympäristön muuttujien esiintymistä kohteilla voidaan todeta, että näiden esiintyminen yhdessä viittaa selkeästi siihen, että kohteiden sijainnissa riittävä suoja on ollut olennaista, ei kaikista suojaisin paikka. Fyysisen ympäristön muuttujista maaperällä on merkitystä varhaismesoliittisten kohteiden sijoittumiselle. Avautumissuunnissa on poikkeuksia keski- ja myöhäismesolittisten kohteiden osalta. Arkeologisten muuttujien valossa tutkimusalueen kohteet ovat pääsääntöisesti kooltaan pieniä ja vähälöytöisiä, mutta joukossa on myös hyvin suuria ja runsaslöytöisiä kohteita. Arkeologisten muuttujien perusteella kohteiden käytön intensiteetti on heikoin keskimesoliittisella ajalla. Tämä kuvastaa ajalla tapahtunutta nopeaa ympäristön muutosta. Muuttujia tutkittaessa todettiin seitsemän korkean käyttöintensiteetin kohdetta, joiden voidaan katsoa olevan mahdollisia perusleirejä. Perusleirejä on aiemmista malleista poiketen sijainnut mesoliittisella ajalla myös sisämaaympäristöissä. Korkean käyttöintensiteetin kohteille merkityksellisiä muuttujia ovat hiekkainen maaperä ja riittävän, ei maksimaalisen, suojaisa sijainti. Varhaismesoliittisille kohteille merkityksellistä on lisäksi kvartsilouhokesen läheisyys ja keski- ja myöhäismesoliittisille kohteille avautuminen luoteeseen, joka on tulkittavissa selvimmin kohteen sijaintia ohjaavaksi kulttuuriseksi piirteeksi