Death at the End of the Rainbow : Rethinking Queer Kinship, Rituals of Remembrance and the Finnish Culture of Death

In this dissertation, I study death and loss as part of queer and trans lives in Finland, focusing on queer kinship, rituals of remembrance and the Finnish culture of death. Theoretically, the study draws on feminist affect theories, queer theory, death studies and bereavement studies in an interdisciplinary fashion. Methodologically, the study utilises in-depth interviewing informed by feminist methodologies, scavenger methodology and qualitative content analysis. The main data of this study consists of interviews and written narratives of 14 bereaved LGBTQ people living in Finland. The recounted losses had taken place within the time period between the 1980s and the 2010s. In addition, the data includes e.g. legislative texts, church guidelines and online ethnography to contextualise the personal narratives of the interviewees with their larger cultural and societal context. The study produces new knowledge not only on death and loss, but also on the conditions of living queer and trans lives in Finnish society, particularly in terms of kinship, rituals and the different kinds of affective normativities related to them. The study reveals that the affective complexity of meaningful relationships affects LGBTQ people in a variety of ways when they experience losses within their families of origin, romantic partnership and other meaningful relations. Moreover, the study indicates that there are two institutions that have a prioritised role in the context of death in Finland: the official family and the Evangelical Lutheran Church. They are supported by Finnish legislation and church guidelines, but also by the positive affects of familiarity and appropriateness attached to them, providing them with affective power. This shows up, in particular, in traditional Finnish death rituals, in the domain of which the interviewees had experienced feelings of inclusion and exclusion. In addition, the interviewees had created private and shared rituals of remembrance. Following queer theory, I read them as examples of melancholic attachments that help the bereaved to live with grief. Furthermore, this study contributes both theoretically and empirically to the emerging field of queer death studies and raises a discussion on the possibilities of queer and trans culture of death in Finnish society.Tutkin väitöskirjassani kuolemaa ja menetystä osana queer- ja transihmisten elämää Suomessa. Tutkimukseni keskeisiä teemoja ovat queerit läheissuhteet, muistelurituaalit ja suomalainen kuolemankulttuuri. Teoreettisesti tutkimukseni nojaa feministisiin affektiteorioihin, queer-teoriaan, kuolemantutkimukseen ja suruntutkimukseen yhdistellen niitä monitieteisesti. Metodologisesti tutkimukseni hyödyntää feminististen metodologioiden ohjaamaa syvähaastattelua, keräilevää metodologiaa ja laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen pääaineisto koostuu 14 Suomessa asuvan HLBTQ-ihmisen haastatteluista ja kirjoituksista. Menetykset, joista haastateltavat kertoivat, olivat tapahtuneet 1980–2010 -luvuilla. Lisäksi aineisto sisältää mm. lakitekstejä, seurakuntien hautausohjeita ja internetetnografiaa, joiden avulla sidon haastateltavien tarinat osaksi laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista kontekstia. Tutkimus tuottaa uutta tietoa kuolemasta ja menetyksestä, mutta myös HLBTQ-ihmisten elämisen olosuhteista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimus paljastaa, että läheissuhteiden affektiivinen monimutkaisuus vaikuttaa HLBTQ-ihmisten kokemiin menetyksiin synnyinperheen, parisuhteen ja muiden läheisten ihmissuhteiden konteksteissa monin tavoin. Lisäksi tutkimus osoittaa, että virallinen perhe ja evankelis-luterilainen kirkko ovat suomalaisen kuolemankulttuurin priorisoituja instituutioita. Niiden asemaa tukee paitsi Suomen lainsäädäntö ja seurakuntien hautausohjeet, myös niihin kiinnittyneet tuttuuden ja sopivuuden kaltaiset positiiviset affektit, jotka antavat niille affektiivista valtaa. Tämä näkyy etenkin perinteisissä kuolemanrituaaleissa, joiden parissa haastateltavat kokivat mukaan ottamisen ja ulos sulkemisen tunteita. Haastateltavat olivat myös luoneet omia, yksityisiä ja jaettuja muistelurituaaleja, jotka luen queer-teoriaa seuraten esimerkeiksi melankolisista siteistä, jotka auttavat surevia elämään surun kanssa. Lisäksi tutkimukseni tarjoaa teoreettisen ja empiirisen kontribuution queerin kuolemantutkimuksen kehittyvälle kentälle ja herättää keskustelua queer- ja trans-spesifisen kuolemankulttuurin mahdollisuuksista suomalaisessa yhteiskunnassa