Yhdyskuntalietteen polttokokeilu leijupetikattilassa

Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka onnistuu yhdyskuntalietteen rinnakkaispoltto lämpölaitoksen leijupetikattilassa. Selvitettäviä asioita olivat lainsäädäntö ja kattilan soveltuvuus lietteen polttamiseen, kun suunnitellaan paikallisen lämpölaitoksen muuntamista jätteen rinnakkaispolttolaitokseksi. Työn tilaajana toimi Kuusamon energia- ja vesiosuuskunta. Työ aloitettiin tutustumalla lainsäädännöllisiin asioihin, minkä jälkeen niitä sovellettiin Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnan tarpeisiin. Tavanomaisten polttoaineiden polton ja lietteen rinnakkaispolton mittauksia analysoitiin ja verrattiin. Lietteen polttokokeilusta päästömittaukset kattilan savukaasuista, savukaasulauhduttimen lauhdevedestä ja lentotuhkasta teki Eurofins. Mittauksista arvioitiin, täyttääkö kattila lainsäädännön velvoitteet lietteen rinnakkaispoltossa. Yhdyskuntaliete katsotaan kuuluvaksi yhdyskuntajätteisiin eli siihen sovelletaan jätteen polttamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Lämpölaitoksen muuntaminen jätteen rinnakkaispolttolaitokseksi edellyttää lupaa, koska päästöjen vaikutukset ympäristöön kasvavat. Ympäristölupa on tarkastettava ja tarvittaessa muutettava, ennen kuin lietettä aletaan polttaa vakinaisesti. Laitosalueelle on tehtävä perustilaselvitys, mikäli liete kuuluu merkityksellisesti vaarallisiin aineisiin. Savukaasun lämpötilan on oltava homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa 850 ˚C kahden sekunnin ajan tai ympäristöluvan mukainen. Jatkuvia mittauksia on tehtävä epäpuhtauksista ja prosessin toiminnan muuttujista. Savukaasujen eri epäpuhtauskomponenteille, hiilimonoksidille ja päästöpitoisuudelle määritetään sallitut raja-arvot laskentakaavoilla. Yhdyskuntalietteen rinnakkaispoltto sujui ongelmitta ja lämpöä muodostui riittävästi. Kattilan mittauksien perusteella lietteellä pystyy korvaamaan tavanomaisista polttoaineista turpeen. Eurofins on soveltanut ilmaan johdettavien päästöjen mittaustulosten muunteluun asetuksen (151/2013) liitteen 6 kaavaa päästöpitoisuuksien laskemiseksi. Näitä päästöpitoisuuksia verrattaisiin asetuksen (151/2013) liitteen 3 menettelyllä laskettuihin sallittuihin raja-arvoihin